Lääkärin mielenterveystutkimus rikollisessa kontekstissa
Pimeä, kylmä huone sairaalan kulmassa oli täynnä synkkiä ajatuksia. Vankilan vaatteisiin puettu lääkäri, nimeltään Dr. Lahtinen, istui pelkällä tuolilla, katse tuijottaen seinän kulmaan. Hänen ympärillään oli psykiatrisen arvioinnin asiantuntijoita, jotka valmistautuivat syventymään hänen mielenmaisemaansa. Heidän tehtävänään oli selvittää, oliko Lahtinenin mielenterveydessä jotain vikaa, joka voisi vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa. ”Deal with it,” hän murtuneella äänellä mutisi, kuin yrittäen kohdata kohtalonsa.
Häntä tarkkailtiin tarkasti. Psykologiset testit alkoivat, ja jokainen kysymys nosti esiin muistoja, joita oli helpompi unohtaa. Hänen menneisyytensä, täynnä epätoivoa ja synkkiä salaisuuksia, palasi kuin painajainen. Lahtinenin käytös oli arvaamatonta; välillä hän naurahti, välillä hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Mielenterveystutkijat kirjoittivat muistiinpanoja, yrittäen ymmärtää, oliko tämä vain pelkkä rooli vai todellinen ilmentymä hänen sielunsa syvyydestä.
Kun arviointi eteni, Lahtinenin tilanne kävi yhä tukalammaksi. Hänen mielensä oli kuin labyrintti, josta ei ollut ulospääsyä. Huoneen ankeus tuntui painavan häntä alaspäin, ja hän tunsi, että jokainen hetki lähenteli häntä entistä enemmän lopulliseen tuhoon. ”Deal with it,” hän sanoi jälleen, mutta tällä kertaa se kuulosti enemmän kuin epätoivoinen rukous kuin vahva julistus.
Lopulta, kun arviointi päättyi, asiantuntijat kääntyivät toisiaan kohti, kasvoillaan ilmeet, jotka kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Lahtinen tiesi, että hänen kohtalonsa oli sinetöity. Hän oli menettänyt kaiken: kunnioituksen, uran, ja ennen kaikkea toivon. Huone, joka oli kerran ollut paikka arviointia, oli muuttunut hänen lopulliseksi tuomiokseen.
Kuin varjo, hän vaipui yhä syvemmälle omaan epätoivoonsa, sydämessään ajatus siitä, että tämä oli hänen elämänsä loppu. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta se tuntui vain syventävän hänen surkeuttaan. Ei ollut paluuta, ei valoa tunnelin päässä. Ainoastaan ikuisuus, joka oli täynnä synkkiä ajatuksia ja loputonta tuskaa.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisuuteen.