#nobelipalkinto – #tiede #tutkimus #Einstein #psykologia #pseudotiede
Nobel-palkinto on yksi maailman arvostetuimmista kansainvälisistä tunnustuksista, joka myönnetään vuosittain merkittävistä tieteellisistä tutkimuksista, mullistavista keksinnöistä tai merkittävästä panoksesta kulttuuriin tai yhteiskunnan kehitykseen. Erityisesti Albert Einstein, joka sai Nobel-palkinnon fysiikasta fotoelektrisen efektin tutkimuksesta, on esimerkki siitä, kuinka suuret saavutukset voivat kuitenkin olla ristiriidassa henkilökohtaisen itsetunnon kanssa. Hän itse sanoi: ”Yliarvostus työtäni kohtaan herättää minussa levottomuutta. Olen pakotettu ajattelemaan itseäni tahattomana huijarina.”
Tämä lause tuo esiin tunnetun ilmiön, jota kutsutaan ”itsensä huijauksen syndroomaksi”. Tämä tunne, että on epäpätevää, vaikka ympärillä oleva maailma ihailee omia saavutuksiaan, on yllättävän yleistä jopa suurimpien nerojen keskuudessa. Toisaalta on myös muita Nobel-palkinnon saajia, jotka ovat reagoineet täysin eri tavalla. Heidän tapansa käsitellä menestystään on usein ollut päinvastainen, ja tästä johtuen on syntynyt termi ”Nobel-tauti”, joka kuvaa niitä epätieteellisiä ja joskus absurdiakin näkemyksiä, joita jotkut palkinnon saajat kehittävät voittonsa jälkeen.
Esimerkkejä Nobel-taudista ovat melko mielenkiintoisia ja vaihtelevat vakavista, jopa surullisista, kevyempiin ja koomisiin tapauksiin. On olemassa pitkä lista Nobel-palkintojen saajista, jotka ovat julkisesti ilmaisseet pseudotieteellisiä uskomuksia voittonsa jälkeen. Esimerkiksi Isaac Newtonin kiinnostus alkemiaan ja outoihin uskontoihin on yksi esimerkki. Pierre Curie, joka sai palkinnon radioaktiivisuuden tutkimuksesta, osallistui spiritistisiin istuntoihin ja uskoi, että paranormaalien ilmiöiden tutkimus voisi valaista magneettisuuden kysymyksiä.
Toisaalta Charles Richet, joka sai palkinnon fysiologiasta, keksi termin ”ektoplasma”, joka väitetysti erottui medioista. Tämä on hämmästyttävä esimerkki siitä, kuinka Nobel-palkinnon saajan maine ei välttämättä takaa tieteellisten periaatteiden noudattamista. Richard Smalley, joka sai palkinnon hiilen kolmannesta muodosta, oli puolestaan aktiivinen evoluution vastustaja, kun taas muut ovat puolustaneet kyseenalaisia käytäntöjä, kuten eugeniikkaa ja lobotomiaa.
Miksi näin monet Nobel-palkitut päätyvät pseudotieteellisiin uskomuksiin? Paul Nurse, yksi palkinnon saajista, on todennut, että osittain syynä on ulkoinen paine, joka tulee esimerkiksi mediasta. Hän varoitti kollegoitaan liiallisesta poikkeamisesta omasta erikoisosaamisestaan. Tämä johtuu siitä, että kun joku saa Nobel-palkinnon, hänestä tulee äkillisesti ”asiantuntija” monilla eri aloilla, mikä voi johtaa harhaisiin käsityksiin ja virheellisiin päätelmiin.
Tutkimukset ovat myös viitanneet siihen, että älykkyys, ennakkoluulot ja kaikki tietävyys – ja jopa narsismi – voivat johtaa katastrofaalisiin virheisiin kriittisessä ajattelussa. Nobel-palkintojen saajien tilanne on mielenkiintoinen ja monitahoinen. Vaikka heillä on todellisia tieteellisiä saavutuksia, se ei suojaa heitä harhoilta ja virheellisiltä uskomuksilta. Tämä on muistutus siitä, että tiede ja kriittinen ajattelu ovat aina oleellisia, riippumatta siitä, kuinka suuri asiantuntija joku on.