**Psykiatrinen arviointi – poliisin ja lääkärin yhteistyö**
Pimeä huone, jossa vain yksi himmeä valo syttyi, valaisi epätoivoisesti kovan penkin, johon epäilty lääkäri oli sidottu. Hänen silmänsä olivat tyhjät, kuin elämän kipinä olisi sammunut. Poliisi oli pidättänyt hänet vakavista syytöksistä, ja nyt hän makasi siinä, odottaen psykiatrisen arvioinnin alkua. Kylmä ilma tunkeutui hänen ihoonsa, ja hän tunsi, kuinka epätoivon varjo syveni ympärillään.
Arvioinnin aikana mielenterveyden ammattilaiset tulivat sisään, heidän kasvonsa vakavina ja keskittyneinä. He alkoivat esittää kysymyksiä, jotka olivat kuin myrkyllisiä nuolia hänen mielensä sokkeloihin. ”Onko sinulla koskaan ollut ajatuksia, jotka pelottavat sinua?” he kysyivät, mutta hän ei voinut vastata. Kaikki, mitä hän oli koskaan tehnyt, tuntui olevan vain hämärä muisto, joka lipui hänen mielestään pois.
Hän muisti hetken, jolloin elämä oli vielä elämisen arvoista, mutta se oli kaukana menneisyydessä. Nyt hän oli vain varjo, joka vaelsi menneisyyden synkissä käytävissä. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää voimaa selviytyä tästä painajaisesta. Mutta se oli vain tyhjää puhetta, sillä jokainen sana tuntui vain syventävän hänen tuskaansa.
Psykologiset testit, käyttäytymisen havainnointi ja lääkärin kysymykset saivat hänen mielensä sekaisin. Hän tunsi, kuinka musta aukko avautui hänen edessään, ja hän vaipui syvemmälle epätoivon syövereihin. Onko hän sairas? Onko hän syyllinen? Kysymykset pyörivät hänen mielessään kuin hyönteiset, jotka eivät koskaan lakkaa kiusaamasta.
Kun arviointi vihdoin päättyi, hän ymmärsi, ettei mikään ollut muuttunut. Hän oli edelleen samaa pelottavaa olentoa, joka oli kadottanut kaiken. Psykiatrit poistuivat, mutta heidän katseensa jäi hänen mieleensä, ja hän tunsi, että todellisuus oli kietoutunut häneen kuin kahle. Hän oli ansassa, josta ei ollut pakotietä.
Aika kului, mutta se ei tuonut helpotusta. Hän oli kuin kivi, joka oli pudonnut syvälle veteen, eikä koskaan nousisi takaisin pintaan. Kaikki toivo oli kadonnut, ja hämärä tulevaisuus leijui hänen yllään kuin uhkaava pilvi.
Ja niin hän makasi, pelkkänä varjona omasta itsestään, ikuisessa epätoivossa.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.