**Psykiatrinen arviointi vangitun lääkärin tapauksessa**
Pimeä yö peitti kaupungin, kun poliisi vei lääkärin, jonka epäiltiin syyllistyneen kauheisiin rikoksiin, psykiatriseen sairaalaan. Hänet pidätettiin hiljattain, ja nyt hänen mielenterveytensä oli kyseenalaistettu. Lääkärin käytös oli ollut outoa, ja häntä tarkkailtiin huolellisesti, kun hän käveli sairaalan käytävillä. Psykologit, pukeutuneina vaaleisiin haalareihin, valmistelivat arviointia; heidän työnsä oli raskasta, mutta tärkeää.
Lääkärin mielen sisällä myrskyili. Hänen muistonsa, hänen saavutuksensa ja ne hetket, jolloin hän oli pelastanut ihmishenkiä, alkoivat hälvetä. Hän tunsi itsensä vieraaksi omassa kehossaan. Kun hän vastasi kysymyksiin, hänen äänensä oli kylmä ja etäinen. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, melkein toivottomasti, yrittäen hyväksyä traagista tilannettaan.
Arvioinnin aikana lääkärin käyttäytyminen herätti huolta. Hän saattoi yhtäkkiä nauraa tai huutaa ilman näkyvää syytä. Psykiatrit kirjoittivat muistiinpanojaan, ja heidän ilmeensä paljastivat, että he olivat järkyttyneitä siitä, mitä he näkivät. Heidän oli päätettävä, oliko lääkärillä mielisairaus, joka voisi vaikuttaa hänen vastuuseensa.
Päivä päivältä lääkärin tila vain paheni. Hänen elämänsä, joka oli kerran ollut täynnä toivoa ja merkitystä, oli nyt vain varjo entisestään. Hänelle ei ollut enää paluuta entiseen; jokainen psykologin kysymys veti häntä syvemmälle epätoivon suohon. ”Deal with it,” hän toisti, mutta sanat tuntuivat tyhjiltä.
Kun arviointi viimein päättyi, lääkärin kohtalo oli sinetöity. Hän ei ollut enää se pätevä ammattilainen, vaan pelkkä varjo menneisyydestään, lukittu valtavaan ahdistukseen ja epätoivoon. Tulevaisuus, joka kerran vaikutti lupaavalta, oli nyt vain synkkä ja pelottava tyhjyyden maailma, josta ei ollut pakotietä.
Sillä hetkellä, kun lääkärin silmät kohtasivat peilin, hän näki vain ikuisen epätoivon. Hänen mielensä oli vankina, eikä siitä ollut mitään pelastusta.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä sillä ole perustaa todellisuudessa.