Psykologinen arvio lääkärin vangitsemisen aikoihin
Yön pimeydessä, harmaiden seinien sisällä, istui lääkäri, jonka kyseenalaiset teot olivat johtaneet hänen vangitsemiseensa. Hän ei ollut enää se henkilö, joka oli kerran pelastanut elämiä; nyt hän oli vain varjo menneisyydestään, jota poliisi tutki tarkasti. Psykiatrinen sairaala, jossa hän oli nyt, oli kuin elävä hauta, jossa hänen mieltään tarkastelivat asiantuntijat, jotka yrittivät selvittää, oliko hänellä mielenterveyden häiriöitä, jotka voisivat vaikuttaa hänen oikeudelliseen vastuuseensa.
Hän tunsi, kuinka heidän katseensa tutkivat häntä, tarkkaillen jokaista liikettä, joka hänen kehonsa teki. Vain muutama päivä sitten hän oli ollut valkoisessa takissa, valtaistuimella, jonka ympärillä kiersi kunnioitus ja ihailu. Nyt hänen ympärillään oli vain hiljaisuus ja epäily. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun hän yritti käsitellä oman mielensä kaaosta.
Arviointiprosessi oli armoton. Psykologiset testit, joissa kysyttiin hänen lapsuudestaan, hänen unistaan ja peloistaan, olivat kuin piinallisia muistoja, jotka eivät koskaan hälvenneet. Hän muisti hetket, jolloin oli ollut lähempänä kuolemaa kuin elämää, ja se sai hänen sydämensä sykkimään tuskallisesti. Eikä ollut ketään, joka olisi voinut auttaa häntä; toivon kipinä oli sammunut.
Kun arviointi eteni, hänen käytöksensä alkoi herättää huolta terveydenhuollon ammattilaisissa. Heidän silmissään hän oli vain potilas, mutta hän tunsi itsensä syylliseksi. Mikäli hänellä olisi ollut mielenterveyden häiriö, se olisi voinut antaa hänelle mahdollisuuden paeta vastuusta, mutta hänen sisimmissään hän tiesi totuuden. Hän oli vastuussa. ”Deal with it,” toisti hän itselleen, mutta sanat tuntuivat vain lisäävän painetta hänen mieltään.
Ajan kuluessa, seinät tuntuivat lähestyvän häntä, ja hänen ajatuksensa muuttuivat yhä synkemmiksi. Hän ymmärsi, ettei kukaan ollut tulossa pelastamaan häntä. Hän oli vangittu sekä fyysisesti että henkisesti, ja tulevaisuus näytti yhä synkemmältä. Ja niin, psykologinen arvio oli vain yksi askel kohti lopullista tuomiota, joka olisi jäänyt hänen elämänsä suureksi häpeäksi.
Kun hän viimein sulki silmänsä, hän tunsi, että toivo oli vain haave, joka haihtui pimeyteen.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.