Epäillyn lääkärin psykiatrinen arviointitutkimus oli alkanut synkissä merkeissä. Tummat seinät ympäröivät huonetta, jossa hänet oli eristetty muusta maailmasta. Poliisi oli pidättänyt hänet vakavien rikosten vuoksi, ja nyt hänen mielentilaansa arvioitiin perusteellisesti.
Lääkärin mieli oli kuin labyrintti, täynnä synkkiä salaisuuksia ja hämäriä kulkuja. Hän istui hiljaa, katse tyhjyyteen. Asiantuntijat, psykiatrit ja psykologit, tulivat ja menivät, esittäen kysymyksiä, joiden merkitystä hän ei voinut ymmärtää. ”Deal with it,” hän ajatteli, kun he kirjoittivat muistiinpanoja hänen reaktioistaan ja käytöksestään. Hän oli oppinut elämään tuskansa kanssa, mutta nyt se tuntui mahdottomalta.
Käytävältä kuului askeleita, ja hän tunsi pelon hiipivän sydämeensä. Hän oli kaukana kaikesta siitä, mistä oli joskus nauttinut. Hänen työnsä, hänen maineensa, kaikki oli murentunut kuin hiekka. Psykologiset testit paljastivat hänen sisäiset demoninsa; ne, joita hän oli yrittänyt paeta vuosikausia.
Kun arviointi eteni, lääkärin mielentila syventyi entistä synkemmäksi. Tuli hetkiä, jolloin hän näki itsensä peilistä, mutta kuva oli outo, vieras. Kuka hän todella oli? Olisiko hän koskaan kykenevä vastaamaan siihen kysymykseen?
Psykologit keskustelivat hänen tulevaisuudestaan, mutta hän tunsi, ettei hänellä ollut tulevaisuutta. ”Deal with it,” kuiskasi hänen mielensä, mutta se ei tuonut lohtua; se oli vain kylmä muistutus siitä, että elämässä ei ollut paluuta entiseen.
Kun arviointi päättyi, lääkäri istui yksin huoneessaan, pimeys ympärillään, ja tajusi, että toivo oli kadonnut. Hänen elämänsä oli jäänyt ikuisesti kiinni synkkyyteen, ja mikään ei voisi palauttaa sitä, mikä oli menetetty.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perusteita todellisuudessa.