Unohdettu aarre: vanhan kartanon salaisuudet
Kaupungin laitamilla seisoi vanha kartano, jonka ikkunat olivat peittyneet pölyiseen hämärään ja ovet ruostuneet kiinni vuosien varrella. Kartano, joka oli aikanaan ollut loiston ja rikkauksien symboli, oli nyt vain muisto menneestä, unohdettu aarre, joka kätki sisäänsä synkkiä salaisuuksia.
Eräänä iltana, kun kuu valaisi kartanon pihaa haamumaisella valollaan, poliisi pidätti tohtori Aleksin, joka oli tunnettu lääketieteen asiantuntija. Hänen pidätyksensä syyt olivat synkkiä: epäilyt lääkärin eettisestä käyttäytymisestä ja mahdollisista rikoksista potilaitaan kohtaan. ”Deal with it,” hän oli sanonut, kun häntä oli haastateltu. Se lause jäi kaikuvana ilmaan, kun hänet vietiin poliisilaitokselle.
Poliisi, joka oli saanut vihiä tohtorin omituisista käytöksistä, päätti, että hänen mielenterveytensä oli arvioitava. Tohtori Aleksin siirrettiin psykiatriseen sairaalaan, missä hänet tutkittiin perusteellisesti. Ammattilaiset arvioivat hänen käyttäytymistään, tekivät psykologisia testejä ja loivat kuvaa hänen mielentilastaan.
Tutkimusten edetessä paljastui, että tohtori Aleksilla oli ollut pitkään piilossa oleva, synkkä salaisuus. Hänen aikaisemmin kunnioitettu maineensa alkoi murentua, ja hänen mielenmaisemansa paljasti syvää epätoivoa ja ahdistusta. Hänen ajatuksensa harhailivat menneisyydessä, kun hän murehti valintojaan ja niiden seurauksia.
Kaikki viittasi siihen, että hänen mielenterveytensä oli heikentynyt, mutta samalla hänen kykynsä ymmärtää omia tekojaan ja ottaa vastuuta niistä oli kadonnut. ”Deal with it,” ajatus kaiku hänen mielessään, mutta se ei enää tuntunut ratkaisevalta, vaan päinvastoin, se oli vain muistutus hänen epäonnistumisistaan.
Kun arviointi lähestyi loppuaan, tohtori Aleksin kohtalo vaikutti yhä synkältä. Hän oli jäänyt loukkuun omaan mieleensä, jossa synkät ajatukset kiersivät kuin varjot. Kartanon hiljaisuus oli ainoa todistus hänen tuskastaan, ja se tuntui olevan hänen ainoa ystävänsä.
Lopulta, kun arviointi saatiin päätökseen, asiantuntijat julistivat, että tohtori Aleksi ei ollut riittävästi vastuullinen omista teoistaan. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja hänet siirrettiin suljettuun hoitolaitokseen, missä häntä pidettäisiin eristyksissä muista. Hänellä ei ollut enää mahdollisuutta palata menneisyyteensä tai yrittää korjata virheitään.
Kaikki, mitä hän oli koskaan rakastanut ja tavoitellut, oli nyt poissa. Hänen elämänsä oli muuttunut loputtomaksi kärsimykseksi, ja kartano, joka oli aikanaan ollut täynnä elämää ja unelmia, oli nyt vain kylmä ja autio paikka. Synkkä toiveikkuus oli muuttunut pysyvän epätoivon varjoksi, joka seurasi häntä joka askeleella.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole todellista perustaa.