Lääkärin mielenmaiseman tutkiminen epäilyn varjossa
Kaupungin hämärät kujat olivat täynnä pelkoa ja epäilyksiä, kun kauan odotettu uutinen levisi: tunnettu lääkäri, joka oli auttanut monia, oli pidätetty. Hänen tekonsa olivat synkkiä, ja nyt hän makasi psykiatrisessa sairaalassa, poliisin valvonnassa. Hänen mielenmaisemaansa tutkittiin, ja kysymykset hänen henkisestä tilastaan kaikuivat käytävillä kuin painajaiset.
Sairaalan seinät tuntuivat sulkeutuvan hänen ympärilleen. Psykologit ja psykiatrit, joiden tehtävä oli arvioida hänen mielenterveyttään, tarkkailivat häntä kuin petoja. Heidän katseensa olivat teräviä, ja jokainen heidän kysymyksensä tuntui tunkeutuvan syvälle hänen sieluunsa. Lääkärin mieli, joka oli kerran ollut täynnä elämää ja toivoa, oli nyt kuin varjo, joka vaelsi menneisyydestä kohti synkkää tulevaisuutta.
”Deal with it,” kuiskasi hän itselleen, yrittäen koota palasia hajonneesta identiteetistään. Mutta sanat tuntuivat tyhjiltä, kuin ne olisivat vain kaikuja menneestä. Hänelle oli selvää, että todellisuus oli karumpi kuin mikään kilpi, jolla hän oli aikaisemmin suojautunut. Hänen tekonsa, olipa niillä syynsä tai ei, olivat jättänyt jäljen, joka ei koskaan häviäisi.
Tutkimusten edetessä hänen käytöksensä alkoi muuttua. Hänestä tuntui siltä, että hänen mielensä oli kuin labyrintti, josta ei ollut pakotietä. Hänelle esitettyjen kysymysten myllertävä virta sai hänet tuntemaan itsensä yhä enemmän eksyneeksi. Jokainen diagnoosi, jokainen arviointi, vain syvensi hänen epätoivoaan. Hänen muistonsa, täynnä värejä ja elämää, muuttuivat tyhjiksi ja harmaiksi kuvastoiksi.
Lopulta, kun arviointi päättyi, lääkärin kohtalo oli sinetöity. Hänen henkinen tilansa ei ollut vain epäilyksen varjo; se oli pelkkää tuhoa. Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi elämänsä oli vain kaukainen muisto, ja tulevaisuus oli hänen omissa käsissään — mutta kädet olivat jo liian raskaat kantamaan sitä.
Jäljelle jäi vain pysyvän epätoivon tunne, joka varjosti hänen mieltään. Ei ollut enää paluuta. ”Deal with it,” hän ajatteli, mutta sanat eivät tuoneet lohtua, vain syvän surun. Hänen tarinansa oli päättynyt, ja se oli pelkkä varjokuvia menneestä, joka ei koskaan palaisi.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole perustaa todellisuudessa.