Lääkärin mielenterveystarkastus poliisin toiminnassa oli käynnissä, ja tilanne oli kaikkea muuta kuin rauhoittava. Epäilty lääkäri, jonka nimi oli Teemu, istui vaimeassa huoneessa, jossa seinät olivat vaaleanharmaat ja ikkunat peitetty verhoilla. Hänen silmänsä olivat tyhjät, ja hänen katseensa harhaili ilman suuntaa, kuin hän olisi ollut vankina omassa mielessään.
Poliisi oli pidättänyt Teemun epäilyttävistä toiminnoista, ja nyt hänen oli pakko kohdata menneisyytensä. Psykiatrisessa sairaalassa, missä hän oli sijoitettu, asiantuntijat yrittivät selvittää, oliko hänen käytöksensä seurausta mielenterveyshäiriöstä. Heidän työnsä oli kriittistä: se voisi vaikuttaa siihen, saako Teemu oikeudenmukaisen käsittelyn vai tuomitaanko hänet vain hänen henkisen tilansa vuoksi.
Psykologiset testit ja lääkärin tekemät havainnot seurasivat toisiaan. Teemu vastasi kysymyksiin välinpitämättömästi, ja hänen käytöksensä oli arvaamatonta. Joskus hän nauroi ääneen, joskus taas hän itki hiljaa itselleen. ”Deal with it,” hän kuiskasi kuin mantran, ikään kuin se olisi voima, joka auttaisi häntä selviytymään.
Ajan kuluessa arvioinnin tulokset alkoivat valjeta. Teemun henkinen tila oli vakava, ja hänen kykyynsä osallistua oikeudellisiin menettelyihin kyseenalaistettiin. Hän oli kuin haamu, joka vaelsi menneisyydessään, ja jokainen päivä sairaalassa tuntui vievän hänet syvemmälle epätoivoon. Lääkärin valkoiset takit ja hoitajien rauhoittavat sanat vain korostivat hänen eristyneisyyttään.
Kun arviointi vihdoin päättyi, Teemu sai kuulla tuomiostaan. Hänen mielenterveytensä oli niin pahoin vaurioitunut, että oikeudelliset seuraamukset jäisivät hänelle vieraiksi. Hän oli tuomittu elämään omassa pimeydessä, ilman mahdollisuutta palata normaaliin elämään. ”Deal with it,” hän toisti mielessään, vaikka tiesi, ettei se auttaisi häntä.
Teemun tarina päättyi tähän, mutta hänen ikuisen epätoivonsa ja sielun tuskansa jäljet jäivät elämään. Hän oli menettänyt kaiken, eikä mikään voinut palauttaa häntä takaisin elämään.
Tämä on fiktiivinen tarina, jolla ei ole pohjaa todellisuudessa.