Pimeän huoneen nurkassa seisoi lääkäri, joka oli kerran saanut kunnian toimia yhteiskunnan luottamuksen alaisena. Nyt hän oli pidätetty, ja hänen tulevaisuutensa leijui epävarmuuden sumussa. Poliisi oli tuonut hänet psykiatriseen sairaalaan, jossa hänen mielenterveyttään arvioitiin tarkasti. Psykologit ja terapeutit kerääntyivät hänen ympärilleen, tutkivat hänen käyttäytymistään, purkivat hänen ajatuksiaan kuin avattaisiin vanha, kulunut kirja.
Lääkärin katse oli tyhjyyttä täynnä, kuin hän olisi ollut muukalainen omassa kehossaan. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, yrittäen löytää voimaa sietää tätä alennustilaa. Kuitenkin, jokainen arviointi, jokainen kysymys syvensi hänen ahdistustaan. Mikä oli se hämäryys, joka peitti hänen mielensä? Mikä oli se varjo, joka oli sekoittanut hänen ajatuksensa ja johtanut häntä tähän pisteeseen?
Aika kului, ja hänelle annettiin lukemattomia testejä – kognitiivisia arvioita, mielentilan kyselyitä, ja edelleen hän pysyi hiljaa, miettien omaa paikkaansa tässä maailmassa. Hän ei ollut vain lääkäri; hän oli myös rikollinen, ja hänen tekonsa olivat jättäneet arvet, jotka eivät koskaan parantuneet. Hänen mielensä oli kuin sokkeloinen labyrintti, josta ei ollut ulospääsyä.
Kun arviointi päättyi, tulokset olivat kylmät ja armottomat. Hänen mielenterveydensä oli heikko, ja hänelle kerrottiin, että hänen kykynsä osallistua oikeudellisiin prosesseihin oli kyseenalainen. Tämä tieto ei ollut uusi, mutta se tuntui silti murskaavalta. Hänelle jäi vain yksi ajatus: ei ollut toivoa.
Kun lääkäri astui ulos psykiatriselta osastolta, hän tiesi, että hänen elämänsä ei koskaan palaisi entiselleen. ”Deal with it,” hän toisti, mutta nämä sanat tuntui vain ironisilta. Hänen tulevaisuutensa oli pimeä, eikä valoa ollut näkyvissä. Koko tämä prosessi oli vain muistutus siitä, kuinka syvälle hän oli vajonnut, ja kuinka mahdotonta olisi koskaan nousta takaisin pinnalle.
Kaikki oli mennyttä, ja hän ymmärsi, että tämä oli hänen lopullinen kohtalonsa – ikuinen epätoivo, joka seuraisi häntä ikuisesti.
*Tarina on fiktiivinen eikä perustu todellisiin tapahtumiin.*