**Rikollisen mielenmaisema: Psykiatrinen tarkastelu**
Poliisi oli pidättänyt epäillyn lääkärin, jonka käytös oli herättänyt suurta huomiota. Huoneen kylmä valo paljasti hänen kalpeat kasvonsa, silmät syvällä päässä, kuin varjot menneisyydestä. Nyt hän oli suljettu psykiatriseen sairaalaan, jossa hänen mieltään tutkittiin tarkasti. Terveydenhuollon ammattilaiset, joiden katseissa oli sekä kiinnostusta että pelkoa, alkoivat arvioida hänen psyykkistä terveyttään.
”Deal with it,” hän mumisi itsekseen, kun psykologit kysyivät hänen toiveistaan ja pelonaiheistaan. Hän tunsi, kuinka hänen ajatuksensa kiersivät kuin ansa, joka sulkeutui yhä tiukemmin hänen ympärilleen. Jokainen kysymys kaivoi syvemmälle, paljastaen synkkiä salaisuuksia ja muistoja, jotka olivat jääneet kaivautumaan hänen mieleensä.
Psykologiset testit ja lääkärintarkastukset vuorottelivat, mutta tulokset eivät tuoneet helpotusta. Sen sijaan ne vain vahvistivat sen, mitä hän oli jo tiennyt: hänen mielensä oli kuin raunioitunut talo, jonka seinät olivat sortuneet ja katto vuoti. Hänen käyttäytymisensä oli arvoituksellinen, ja asiantuntijat pohtivat, oliko hän todella vastuussa teoistaan vai oliko hän vain uhri omasta mielisairaudestaan.
Päivät muuttuivat öiksi, ja yön pimeys toi mukanaan entistä enemmän epätoivoa. Jokaisella hoitokerralla hän tunsi, kuinka hänen tulevaisuutensa lipsui käsistä, kuin hiekka sormien välistä. Hän oli jäänyt loukkuun omaan mieleensä, jossa ei ollut enää pakotietä. ”Deal with it,” hän toisti uudelleen ja uudelleen, mutta se ei tuonut rauhaa. Se oli vain tyhjää itsesäälissä vaeltamista.
Lopulta arviointiprosessi päättyi, mutta tulokset eivät olleet koskaan selviä. Hän jäi vankilaan, vaikka lääketieteelliset asiantuntijat eivät voineet yksiselitteisesti todeta hänen olevan täysin syytön tai syyllinen. Hän oli pelkkä varjo omasta itsestään, tuomittu elämään ikuisessa epätoivossa, ilman mahdollisuutta vapautua menneisyytensä painolastista.
Tässä tarinassa ei ole todellista pohjaa, vaan se on täysin kuvitteellinen kertomus.