Psykiatrinen tutkimus lääkärisyytökselle
Yön pimeydessä, kylmän sairaalan käytävillä, istui epäilty lääkäri yksin huoneessaan. Hänen katseensa oli tyhjyyttä täynnä, kuin syvä musta kaivo, josta ei koskaan pääsisi ylös. Poliisi oli pidättänyt hänet kuukausia sitten, ja nyt hänet oli siirretty psykiatriseen sairaalaan arvioitavaksi. Kaikki oli muuttunut; entinen kunnioitettu ammattilainen oli nyt vain varjo itsestään.
Eräänä päivänä, kun hoitajat tulivat tarkistamaan hänen tilansa, lääkäri kysyi heiltä: ”Onko täällä ketään, joka voi kuulla minut?” Hoitajat vaihtoivat vain katseita, ja yksi heistä vastasi viileästi: ”Deal with it.” Tuon lauseen paino kaiversi hänen mieltään, ja hän tunsi, kuinka toivottomuus alkoi kietoutua hänen ympärilleen kuin tiheä sumu.
Psykiatrinen arviointi alkoi. Ammattilaiset, jotka olivat eristyksissä omista tunteistaan, tarkkailivat häntä, tekivät testejä ja kyselivät kysymyksiä, joihin hän ei osannut vastata. ”Oletko koskaan tuntenut itsesi välinpitämättömäksi elämän suhteen?” he kysyivät. Hän vain nyökkäsi, sydän raskaan painon alla. Hän tiesi, että hänen mielensä oli kuin raunioitunut rakennus – mitään ei voinut enää korjata.
Päivät muuttuivat viikoiksi, ja ikuisuuden tuntui kuluvan. Joka kerta, kun hän katsoi peiliin, hän ei nähnyt enää itseään vaan vain pelkästään haamun, joka oli menettänyt kaiken merkityksen. Hänen entinen elämäntapansa, sen ilot ja saavutukset, olivat vain haalistuneita muistoja, jotka palasivat toistuvasti hänen mieleensä kuin kuolleet lehdet tuulessa.
Lopulta psykiatrinen arviointi päättyi. Lääkärit julistivat, että hänen mielenterveytensä oli heikentynyt niin, että hän ei pystynyt ymmärtämään oikeudellista vastuuta. Hänen kohtalonsa oli sinetöity, ja hänet tuomittiin elämään tässä psykiatrisessa laitoksessa, eristyksissä maailmasta, josta hän oli kerran ollut osa. ”Deal with it,” kuului edelleen hänen korvissaan, kuin loputon kaiku, joka muistutti häntä siitä, että hän oli menettänyt kaiken.
Ja niin, hän jäi ikuisesti tuohon synkkään huoneeseen, jossa toivo oli vain kaukainen muisto ja epätoivo hallitsi hänen mieltään. Kaikki oli loppunut, eikä mitään voinut enää tehdä.
Tämä on kuvitteellinen tarina, jolla ei ole todellisuuspohjaa.