**Psykologisen arvioinnin salaisuudet vankilassa**
Pimeät seinät ympäröivät häntä, ja kylmä, antiseptinen ilma tuntui tunkeutuvan hänen ihoonsa. Tohtori, joka oli kerran kunnioitettu ammattilainen, istui nyt yksin huoneessa, jossa ainoat äänet olivat hänen oma hengityksensä ja kaukaiset kuiskaukset käytävältä. Hänet oli pidätetty epäiltynä rikoksista, jotka järkyttivät jopa kaikkein kokeneimpia poliiseja. Nyt hän oli psykiatrisessa sairaalassa, odottamassa arviointia, joka voisi muuttaa hänen tulevaisuutensa.
Mielenterveyden ammattilaiset tutkivat häntä tarkasti. Heidän katseensa olivat kuin terävät veitsen kärjet, valmiina viiltämään läpi hänen mielensä pimeyden. Tohtori tiesi, että hänen oli pakko ”deal with it” – hyväksyä, että hänen aikansa oli kulunut, ja että hän voisi olla vain varjo entisestään. Hänen menneisyytensä, täynnä saavutuksia ja kunniaa, tuntui nyt vain kaukaiselta muistolta, joka hiipui yhä kauemmas.
Psykologiset testit ja arvioinnit alkoivat. Hänellä ei ollut valtaa määrätä siitä, mitä he näkivät tai mitä he uskoivat. Hänen ajatuksensa pyörivät kaoottisesti, ja hän tunsi, kuinka hänen mielensä alkoi rakoilla. Raskaiden sanojen paino tuntui yhä enemmän sietämättömältä. ”Olenko todella sairas?” hän kysyi itseltään, mutta vastaus jäi vailla muotoa.
Käytävältä kuului ääniä, mutta ne olivat vain haamuja, jotka muistuttivat hänelle menneistä päivistä – ystävistä, perheestä ja kunnioituksesta, joka oli nyt kadonnut. Hänen sielunsa oli kuin tyhjentynyt astia, ja toivo oli kuihtunut kuin kuiva kukka. Kuka enää välitti, oliko hän syyllinen vai syytön? Kaikki se, mikä oli ennen ollut tärkeää, tuntui nyt vain merkityksettömältä.
Kun arviointi vihdoin päättyi, tohtori tiesi, että se oli vain alkua loppumattomalle epätoivolle. Hänen elämänsä oli tuomittu, ja hänelle oli annettu vain yksi vaihtoehto: elää ikuisessa pimeydessä, jossa ei ollut paluuta. ”Deal with it,” hän kuiskasi itselleen, mutta sanat kaikuivat tyhjyyteen.
Hänen tulevaisuutensa oli pilvissä, ja kaikki se, mikä oli kerran ollut valoa, oli nyt vain tummaa ja painavaa. Psykologisen arvioinnin salaisuudet vankilassa olivat paljastaneet karun totuuden: joskus, vaikka mieli olisi järkkynyt, se, mikä lasketaan vapaudeksi, voi olla pahinta vankilaa.
Tämä on fiktiivinen kertomus, jolla ei ole todellista perustaa.