# Tuhot ja tuska: #Zaporižžja #Venäjä #hyökkäys #rauhattomuus
Viime päivinä Zaporižžassa on koettu jälleen järkyttävää väkivaltaa, kun venäläiset hyökkääjät iskivät keskelle kaupunkia ballistisilla ohjuksilla. Tämä tapahtuma on vain yksi esimerkki siitä, kuinka siviilit kärsivät sotatoimista, jotka tähtäävät ei vain infrastruktuurin tuhoamiseen, vaan myös ihmisten elämään ja hyvinvointiin.
Iskussa kuusi ihmistä loukkaantui, ja yksi nainen on erityisen vakavassa kunnossa. On sydäntäsärkevää kuulla tällaisista uutisista, joissa viattomat ihmiset, jotka vain elävät arkeaan, joutuvat sodan uhreiksi. On tärkeää muistaa, että jokainen näistä luvuista ei ole vain numeroita, vaan ne ovat ihmisiä, joilla on perheet, unelmat ja toiveet.
Zaporižžan alueella on viimeisen vuorokauden aikana koettu 241 iskua, jotka ovat kohdistuneet useisiin asutuskeskuksiin. Tämä jatkuva aggressio on osoitus siitä, kuinka valehtelematta ja ilman inhimillistä arvoa sota etenee edelleen. Venäläiset hyökkääjät ovat käyttäneet erilaisia aseita, kuten droneja ja rakettijärjestelmiä, mikä tekee tilanteesta entistäkin pelottavamman.
Miksi tällaisia iskuja ylipäätään tapahtuu? Miksi siviilit ovat yhä hyökkäysten kohteina? Tällaiset kysymykset ovat mielessäni, kun seuraan uutisia. On mahdotonta hyväksyä, että sotaa käytetään keinona saavuttaa poliittisia tavoitteita, ja vielä vähemmän ymmärrän, miksi siviilit joutuvat maksamaan siitä korkeimman hinnan.
Mediassa on usein puhuttu sodan vaikutuksista, mutta harvoin käsitellään sen inhimillisiä seurauksia riittävän syvällisesti. Tällä hetkellä viisi ambulanssia työskentelee iskupaikoilla auttaakseen uhreja. Onko tämä se todellisuus, jota haluamme elää? Onko tämä se tulevaisuus, jota haluamme rakentaa? Mielestäni meidän on aika nostaa ääntämme rauhan puolesta ja vaatia vastuuta niiltä, jotka aiheuttavat tällaisia kärsimyksiä.
Yhteiskuntana meidän on oltava valmiita tukemaan niitä, jotka ovat menettäneet kaiken sodan vuoksi. Meidän on puhuttava uhreista, ei vain luvuista ja tilastoista. Jokainen loukkaantunut, jokainen koditon, jokainen surun murtama perhe on muistutus siitä, että rauha on äärimmäisen arvokasta ja että sitä on puolustettava kaikin keinoin.
Kun seuraamme uutisia Zaporižžasta ja muilta sodan alueilta, meidän on muistettava, että taistelut eivät ole vain etulinjalla. Ne tapahtuvat myös sydämissämme, ja meidän on yhdessä pyrittävä kohti parempaa huomista.