# #sanctions #EU #Russia #Ukraine #energy
Euroopan unionin ulkoministerit ovat jälleen päättäneet jatkaa Venäjää vastaan suunnattuja pakotteita. Tämä päätös, joka tehtiin 27. tammikuuta, on merkittävä askel EU:n pyrkimyksissä rajoittaa Venäjän taloudellisia resursseja sen jatkuvassa hyökkäyksessä Ukrainaa vastaan. Kuten EU:n päädiplomatti Kaja Kallas totesi, Venäjän on maksettava aiheuttamastaan vahingosta.
Pakotteet ovat laajat ja sisältävät täydellisen kieltojen sarjan, joka kattaa öljyn, hiilen, teknologian, rahoituksen, ylellisyystuotteet, liikenteen ja televiestinnän. Lisäksi Venäjän keskuspankin 210 miljardin euron varat on jäädytetty. Tällaiset toimet ovat keskeisiä, sillä ne heikentävät Venäjän kykyä rahoittaa sotatoimiaan. On selvää, että EU haluaa osoittaa, että se ei hyväksy Venäjän aggressiivista toimintaa ja että se on valmis toimimaan asianmukaisesti.
Uuden pakotepaketin hyväksyminen ei kuitenkaan ollut ongelmatonta. Unkarin pääministeri Viktor Orbán oli uhannut estää pakotteet, mutta viime hetkellä maa päätti olla estämättä niiden jatkamista. Tämä kehitys osoittaa, kuinka monimutkaista EU:n sisäinen politiikka voi olla, kun jäsenvaltioiden intressit poikkeavat toisistaan. Orbánin viimeaikaiset kommentit, joissa hän liitti pakotteet suhteisiin Ukrainaan, herättävät kysymyksiä siitä, kuinka paljon tuo maa on valmis tinkimään EU:n yhteisestä linjasta oman kansallisen etunsa vuoksi.
Lisäksi on huomionarvoista, että Ukrainalla on oma roolinsa tässä pelissä. Presidentti Volodymyr Zelensky on ilmaissut valmiutensa keskustella energiatulevaisuudesta, mukaan lukien Azerbaidžanin kaasun transitio. Tämä saattaa olla merkki siitä, että Ukraina on valmis tekemään kompromisseja, jotka voisivat helpottaa sen suhteita naapureihinsa, kuten Unkariin ja Slovakiaan. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tällaiset keskustelut eivät voi tapahtua Venäjän ehdoilla.
Vaikka pakotteet ovat voimassa, niiden tehokkuus riippuu lopulta EU:n yhtenäisyydestä ja siitä, kuinka hyvin jäsenvaltiot pystyvät pitämään kiinni yhteisestä linjastaan. Venäjän aggressiivinen politiikka on testannut EU:n kykyä toimia yhtenäisesti ja tehokkaasti. On selvää, että EU:n on jatkettava ponnistelujaan Venäjän painostamiseksi ja samalla varmistettava, että se ei unohda Ukrainaa tai sen kansan kärsimyksiä.
Tämä tilanne on muistutus siitä, kuinka tärkeää on kansainvälinen yhteistyö ja solidaarisuus. EU:n päätös jatkaa pakotteita on askel oikeaan suuntaan, mutta meidän on myös mietittävä, kuinka voimme tukea Ukrainaa käytännössä ja varmistaa, että se pystyy puolustamaan itseään. Onko meillä riittävästi tahtoa ja resursseja tähän? Se jää nähtäväksi.