#tuhot #Mikolaiv #iskut #turvallisuus #kriisi
Viimeisin venäläinen hyökkäys Mikolaivissa 28. tammikuuta ravistelee jälleen kerran meitä kaikkia. Tällä kertaa hyökkäys kohdistui elintarviketeollisuuden yritykseen, ja sen seurauksena kaksi naista menetti henkensä. Tämä tragedia muistuttaa meitä siitä, kuinka haavoittuvia siviilit ovat sodan keskellä.
Päivällä, kun ilmahyökkäysuhka oli jo tiedossa, kaupunkiin julistettiin ilmavalvontahälytys. Silti, juuri ennen kello kahdeksaa illalla, venäläiset joukot ilmeisesti käyttivät ”Iskander-M” -tyyppistä ballistista ohjusta, joka iski suoraan teollisuusalueelle. Tieto siitä, että uhreiksi joutui kaksi naista, jotka olivat työssä, herättää syvää surua ja vihaa. 54- ja 56-vuotiaat uhrit olivat äitejä, vaimoja ja työyhteisön jäseniä, ja heidän menetyksensä on musertavaa.
Mikolaivin alueen sotilasjohtaja Vitali Kim kertoi, että isku oli voimakas, ja pelastustyöntekijöiden oli vaikeaa löytää uhreja raunioista. Tällaiset tapahtumat eivät ainoastaan vie ihmishenkiä, vaan ne myös tuhoavat perheiden elämän ja yhteisöjen tulevaisuuden. Rakennusten osittainen tuhoutuminen vaikuttaa elintarviketeollisuuteen, joka on elintärkeä osa alueen taloutta.
On myös huolestuttavaa, että samanaikaisesti Mikolaivin hyökkäyksen kanssa venäläiset joukot iskivät dronilla muihin alueisiin, kuten Kutsurubiin ja Otsjakoviin. Vaikka näissä iskuissa ei ollut uhreja, ne luovat jatkuvaa pelkoa ja epävarmuutta asukkaille. Mikäli tämä jatkuu, on vaikea kuvitella, miten yhteisö voi toipua ja rakentaa tulevaisuutta sodan jäljiltä.
Tämä hyökkäys on vain yksi luku venäläisten jatkuvasta aggressiosta, joka on vaikuttanut moniin kaupunkeihin, kuten Dniproon ja Zaporižžjaan. Sodan tuho ja inhimillinen kärsimys ovat valtavia, ja on tärkeää, että kansainvälinen yhteisö tunnistaa tämän ja reagoi. Meidän on muistettava, että taistelut käydään nykyään myös siviilielämän tasolla, ja jokainen isku on askel kohti entistä suurempaa kriisiä.
Yhteisön, hallituksen ja kansainvälisen tuen on yhdessä löydettävä keinoja suojella kansalaisia ja estää tällaiset hyökkäykset tulevaisuudessa. Tämä on nyt enemmän kuin koskaan ajankohtaista, ja meillä on velvollisuus puolustaa rauhaa ja turvallisuutta.