# #Nato #Saksa #Puolustusbudjetti #Tampa #Pistorіus
Hiljattain Saksan puolustusministeri Boris Pistorіus on torjunut Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin vaatimuksen, jonka mukaan NATO-maiden tulisi nostaa puolustusmenonsa 5 prosenttiin bruttokansantuotteestaan (BKT). Tämä vaatimuksen toteuttaminen tarkoittaisi Saksan kohdalla lähes puolta valtion budjetista, mikä on käytännössä mahdotonta. Saksalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että tällaiset menot ovat ylitsepääsemättömiä.
Pistorіus toi esiin, että 5 prosenttia BKT:stä vastaisi 42 prosenttia liittovaltion budjetista, mikä tarkoittaisi, että käytännössä lähes jokainen toinen euro, jonka Saksa käyttää, menisi puolustuskuluihin. Hän totesi, että summa, noin 230 miljardia euroa, on yksinkertaisesti liian suuri maan taloudelle. Tämä herättää kysymyksiä siitä, kuinka realistisia Trumpin vaatimukset ovat, kun otetaan huomioon Saksassa vallitseva taloudellinen tilanne.
Vaikka Pistorіus myöntää, että puolustusmenojen nostaminen on tärkeää, hän korostaa, että hallituksen ei tule hyväksyä tällaista lukua ilman perusteellista keskustelua. Tämä avaa keskustelun siitä, miten eri maat voivat vastata turvallisuusuhkiin ja samalla pitää huolta kansantaloudestaan.
Trumpin 5 prosentin vaatimus perustuu hänen käsitykseensä siitä, että Euroopan liittolaiset eivät panosta riittävästi Yhdysvaltojen suojeluun. Hän on toistuvasti korostanut, että Euroopan maiden tulisi olla samalla tasolla kuin Yhdysvallat, joka käyttää yli 3 prosenttia BKT:staan puolustukseen. Tämä on herättänyt huolta, sillä monet Euroopan maat ovat vasta alkaneet nostaa menojaan kohti 2 prosentin tavoitetta.
On mielenkiintoista huomata, että vaikka useat suuret eurooppalaiset taloudet, kuten Saksa, Alankomaat, Norja ja Turkki, ovat saavuttaneet tämän 2 prosentin tavoitteen, vain Liettua ja Viro ovat ilmoittaneet aikovansa nostaa menonsa 5 prosenttiin. Tämä nostaa kysymyksen siitä, onko Euroopassa riittävästi poliittista tahtoa ja taloudellisia resursseja vastata Trumpin vaatimuksiin.
Keskustelu puolustusmenoista on siis enemmän kuin vain lukuja; se on osa laajempaa keskustelua Euroopan turvallisuudesta ja Yhdysvaltojen roolista siinä. Onko Euroopassa valmis ottamaan suurempaa vastuuta omasta puolustuksestaan, vai jääkö se edelleen Yhdysvaltojen varaan? Tämä on kysymys, jota jatkamme varmasti käsittelemään tulevaisuudessa.