#Analyysi: Takaisin Venäjän sylissä – #TuckerCarlson #Ukraina #Zelensky #Putin #Propaganda
Uutiset amerikkalaisesta ultra-konservatiivisesta toimittajasta Tucker Carlsonista ovat herättäneet laajaa keskustelua ja hämmennystä. Hänen äskettäin antamassaan haastattelussa Piers Morganille hän kuvasi Ukrainan presidenttiä Volodymyr Zelenskyä ”diktaattoriksi” ja osoitti ihailua Venäjän presidentti Vladimir Putinia kohtaan. Tämä raskaasti värittynyt retoriikka ei ole vain epäilyttävä, vaan se tuntuu vahvasti tukevan Kremlin narratiivia.
Carlsonin kritiikki Zelenskyä kohtaan keskittyy siihen, että tämä ei ole pitänyt vaaleja sodan aikana. Tämä on kuitenkin erityisen irvokasta, kun ottaa huomioon, että Putinin toiminta Ukrainassa vuodesta 2014 alkaen on ollut suoraan demokraattisten periaatteiden tuhoamista. Kriisi alkoi Krimin miehityksestä ja jatkui sodalla Itä-Ukrainassa, mikä on johtanut nykyiseen täysimittaiseen sotaan.
Carlsonin väitteet siitä, että Zelensky johtaa maata väkivallalla ja on ”lääkki” lännelle, ovat niin absurdia propagandaa, että ne herättävät kysymyksiä hänen motiiveistaan. Onko todella niin, että Carlson, joka itse on saanut osakseen kritiikkiä ja on tunnettu salaliittojen kannattajana, on nyt muuttunut Kremlin ääneksi? Hänen lausuntonsa, joissa hän väittää ukrainalaisten käyttävän amerikkalaisia varoja ylellisiin ostoksiin, ovat esimerkki klassisesta propagandasta: tunteita herättäviä väitteitä ilman todistusaineistoa.
Carlsonin ihailu Putinia kohtaan on myös hämmentävää. Hän kuvaa Putinia ”älykkäänä” ja ”ihailtavana” johtajana, vaikka tämä sama johtaja on vastuussa kymmenistä tuhansista kuolemista ja laajamittaisista ihmisoikeusloukkauksista. Carlsonin retoriikka on vaarallista, sillä se voi johtaa siihen, että yleisö alkaa kyseenalaistaa demokraattisten arvojen merkityksen ja hyväksyä autoritaariset hallintotavat.
Tämä tilanne tuo mieleen psykologisen ilmiön, jossa uhrit alkavat samaistua ja puolustaa aggressoriaan, kuten ”Stockholm-syndroomassa”. Carlsonin avointa sympatiaa Putinia kohtaan ja hänen vihamielisyyttään demokraattisia valtioita, erityisesti Yhdysvaltoja ja Ukrainaa, kohtaan voidaan pitää merkkinä tästä ilmiöstä.
Vaikka Carlsonin kommentit ovat herättäneet laajaa kritiikkiä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, on tärkeää muistaa, että hänen kaltaistensa henkilöiden ääni voi kuitenkin vaikuttaa suureen osaan kansasta. On ratkaisevan tärkeää, että demokraattiset valtiot ja kansalaiset puolustavat arvojaan ja kyseenalaistavat tällaisen propagandan vaikutuksen. Meidän on oltava valppaita ja tietoisia siitä, miten valta ja informaatio kulkevat käsi kädessä, erityisesti kriisiaikoina.