Historiassa on hetkiä, jolloin yksi pieni päätös voi muuttaa koko aikakauden kulkua. Kuvitellaanpa, mitä olisi tapahtunut, jos Albert Einstein olisi jäänyt nuorempana kiinni koulun päättökokeessaan. Tällainen ajatusleikki vie meidät vaihtoehtoiselle aikajanalle, jossa tiede, filosofia ja taide olisivat saattaneet kehittyä täysin eri suuntiin.
Einstein tunnetaan nykyisin yleisesti nerona, jonka suhteellisuusteoria mullisti käsityksemme ajasta ja avaruudesta. Mutta voisiko olla niin, että ilman hänen poikkeuksellista älykkyyksään ja erityisesti hänen varhaisia päätöksiään, jotka johtivat hänen tiedemaailmaan, koko moderni fysiikka olisi jäänyt vain unohduksiin? Voisiko olla, että ilman häntä ja hänen radikaaleja ajatuksiaan, me eläisimme edelleen Newtonin aikakaudessa, jossa aikaa ja avaruutta tarkastellaan täysin erilaisista näkökulmista?
Se, mitä me pidämme itsestään selvänä, on monesti vain sattumanvarainen summa päätöksiä ja olosuhteita, jotka ovat viehättävällä tavalla kietoutuneet toisiinsa. Jos Einstein ei olisi koskaan ryhtynyt tutkijaksi vaan valinnut perinteisemmän uran, voisimme elää maailmassa, jossa kvanttifysiikka olisi jäänyt löytymättä, atomipommi olisi vain tieteellinen utopia, ja avaruusmatkailu olisi pelkkä sci-fi-elokuvien aihe.
Historialliset tapahtumat ovat usein monimutkaisia, ja niiden seurauksia on mahdotonta ennustaa. Mutta ajatus siitä, että näin suuri muutos voisi syntyä yhdestä päätöksestä, on kiehtova. Voisimmeko todella olla niin epävarmoja siitä, minkälaista elämää elämme? Kun mietimme suuria keksintöjä – kuten sähköä tai tietokonetta – ovatko ne sittenkin vain seurausta kolmonen onnenpotkuista, joiden tapahtumaketju on niin langanohue, että se saattaa katketa jo ensimmäisessä solmussa?
Einsteinin nerous avaa meille myös keskustelun siitä, miten yhteiskuntamme suhtautuu vaihtoehtoisiin polkuihin. Meidän on helppo hyväksyä nykyhetki, jossa tiede ja teknologia ovat edistyneet huimaa vauhtia, mutta entäpä ne, jotka ovat jääneet historian varjoon? Voisimmeko kenties oppia jotakin menneisyydestä, jossa tieteen ja taiteen rajat eivät olisi olleet niin tiukasti piirrettyinä, kuin ne ovat nyt?
Meidän on syytä kyseenalaistaa, miten suhtaudumme mahdottomuuksiin ja unohdettuihin neroihin, jotka ovat voineet jäädä varjoon. Ehkäpä jokainen meistä voi jossain elämäntilanteessaan olla kuin nuori Einstein, joka seisoo valintojen risteyksessä. Olemme kaikki osa tätä laajaa ja monimutkaista kudosta, joka on nimeltään historia, ja voimme valintojemme kautta vaikuttaa siihen, mikä suunta on tulevaisuudessa. Hypätään siis vaihtoehtoiselle aikajanalle ja mietitään, mitkä mahdollisuudet odottavat meitä, jos vain uskallamme kulkea uuden polun.