Kun astumme historian hämärään, valot sammuvat ja varjot tanssivat. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki mielenkiintoinen olisi vain merkitty aikakirjoihin. Pimeä aika, jota ihminen niin mielellään väheksyy, ei ollut pelkkää taantumista. Se oli alusta, jossa ideat kypsyivät ja unohtuneet nerot loivat aihioita tulevaisuuden keksinnöille, joita emme tänään osaisi edes kuvitella.
Kuvittele hetki: 1200-luvun Eurooppa. Kylät nukkuvat pimeydessä, mutta eräässä pirtissä, puustellissa, istuu mies, jonka nimi on Villard de Honnecourt. Hän ei ole vain mestariarkkitehti, vaan myös ensimmäinen muotoilija, joka piirtää unelmia paperille; hänen tekniset piirustuksensa ovat ovia maailmoihin, joita nykypäivän insinöörit janoavat. Kuitenkin historia on päättänyt unohtaa hänet, kuten monia muita, jotka ravistelivat aikansa kahleita.
Kuvittele nyt, että Villardin piirustukset eivät koskaan jääneet piiloon. Mitä jos hänen ideansa olisivat levinneet, ja keskiaikainen rakennustaito olisi kehittynyt räjähdysmäisesti? Olisiko Ranska saanut aikaisemmin Jeanne d’Arcin nostattamat myrskyt, vai olisiko Eurooppa vienyt taiteen ja arkkitehtuurin täysin uusiin ulottuvuuksiin, uusiin muotoihin, ennen kuin musta surma laahasi taiteen alas syvyyksiin?
Kuinka vertaamatonta olisi nähdä keskiajan katedraalit, jotka olisivat syntyneet Villardin neroudesta, lumoavina, huikeina, korkeana taideteoksina! Mutta sen sijaan, mikä jäi jäljelle? Jättimäiset kivilohkaret, kyseenalaiset uskomukset ja taistelu uskosta ja valta-asemista. Olisiko meidän aikamme ja sen suuriä älykköjä saanut syntyä aikaisemmin kypsyneiden ideoiden siivittämänä?
Meidän on taas nostettava katseemme taivaalle, muistoihin, jotka ovat haudattuina, odottaen paljastumistaan. Meidän tulee katsoa, kuinka nykypäivän ilmiöiden juuret voivat olla häilyvässä varjossa aikaisempien unohdettujen mestarien kätkemissä oivalluksissa. Kun tunnetun historian sivut käännetään, löytyy sieltä naamiota kantava muusa, jonka ääni on ollut hiljainen, mutta lukematon historian kirja on ollut pimeässä viidakossa.
Miksi historia unohtaa, ja miksi me itse unohdamme? Unohdetut keksijät ovat todiste siitä, että jokainen aikakausi, mukaan lukien pimeimmät, sykkivät elämää ja toivoa. Onko meidän aikamme valmis tarttumaan näihin unohtuneisiin aarteisiin ja antamaan niille mahdollisuuden loistaa uudestaan? Tai jäämmekö vain tuijottamaan pimeyteen? Historia on vain yksi käänne, väitä se uudelleen, niin se voi olla portti tulevaisuuden muotoilun ja kekseliäisyyden maailmoihin.