Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tehnyt Suomesta tiedustelun etulinjan, ja vakoilun maailma on nyt kuumempaa kuin koskaan ennen. Suomen sijainti Venäjän läntisellä rajalla on aina tehnyt maasta harvinaisen kiehtovan paikan ulkomaisen tiedustelun näkökulmasta. Suomi on ollut vakoojille houkutteleva kohde jo kylmän sodan aikana, ja viime aikoina vakoilutapaukset ovat lisääntyneet entisestään.
Tiedustelun maailmassa on viime aikoina ollut tiuhaan otsikoissa useita venäläisagenttien paljastumisia ja diplomaattipeitteillä työskennelleiden tiedustelijoiden karkotuksia eri maista. Ruotsissa kohuttiin Peyman Kia -tapauksesta, jossa tavallinen perheenisä ja valtiolle tärkeissä tehtävissä työskennellyt henkilö sai tuomion törkeästä vakoilusta Venäjän tiedustelupalvelulle. Norjassa taas pidätettiin useita epäilyttävissä paikoissa drooneja lennättäneitä Venäjän kansalaisia, ja huhtikuun puolivälissä Norja karkotti 15 Venäjän tiedustelu-upseereiksi tunnistettua henkilöä.
Myös muissa maissa, kuten Hollannissa, Albaniassa, Saksassa ja Slovakiassa, on paljastunut erilaisia vakoilutapauksia. Vaikka teknologian merkitys tiedustelutoiminnassa on kasvanut, ihmisten käyttö on yhä tärkeää. Kärähdyksissä paljastuu usein, että perheellisten ja tärkeissä tehtävissä työskentelevien henkilöiden käyttö tiedusteluoperaatioissa on tuttua kauraa jo takavuosilta.
Suomen suojelupoliisissa työskennellyt historiantutkija Kimmo Rentola huomauttaa, että Suomen sijainti Venäjän rajalla ja naapuruston poliittinen tilanne tekevät Suomesta erittäin mielenkiintoisen tiedustelun kannalta. Suomen viranomaiset ovatkin tehneet töitä vakoilun torjumiseksi, ja esimerkiksi Suomen ulkoministeriö on antanut ohjeita diplomaattien toiminnasta ja varoittanut vakoilun riskeistä.
Suomen rooli tiedustelun etulinjana voi olla haastava, mutta samalla se korostaa Suomen merkitystä turvallisuuspolitiikassa. Suomen on tärkeää jatkossakin kehittää tiedustelutoimintaansa ja yhteistyötään muiden maiden kanssa vakoilun torjumiseksi.