Turun vappuaatto vuonna 1999 muodostui synkäksi muistoksi kaupungin asukkaille. Tuona kohtalokkaana iltana 16-vuotias nuorukainen kulki puukottaen sattumanvaraisesti useita ihmisiä eri puolilla kaupunkia. Hänen kädessään oli perhosveitsi, jonka hän oli ostanut vapputorilta.
Puukotukset tapahtuivat muutaman tunnin aikana. Kaupungilla oli paljon väkeä, mikä vaikeutti poliisin tekijän löytämistä vappuhumun keskellä. Nuorukainen ei ollut yksin liikkeellä, vaan hänellä oli mukanaan eri vaiheissa iltaa kahdesta kymmeneen kaveria, sekä poikia että tyttöjä. He osallistuivat tapahtumiin potkimalla ja tönimällä ihmisiä. Eräs heistä totesi myöhemmin Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Ei siihen mitään syytä ollut. Kaverit nyt vain vähän puukottelivat.”
Kaikkiaan kymmenen ihmistä joutui sairaalaan, ja kaikki uhrit olivat nuoria miehiä. Yksi heistä menehtyi saamiinsa vammoihin. Puukotusten tekijä oli illan aikana niin humalassa, että hänen muistikuvansa tapahtumista olivat epäselviä.
Hän sai yhdeksän vuoden vankeustuomion taposta, kahdesta tapon yrityksestä, seitsemästä törkeästä pahoinpitelystä ja kolmesta tavallisesta pahoinpitelystä. Tämä kertomus on yksi monista karmivista tapahtumista, jotka Rauno Lahtinen on kirjannut teokseensa ”Murhia ja hirmutekoja Turussa”.
Lahtista tämä tapahtuma kosketti erityisesti, koska hän asuu lähellä paikkaa, jonne viimeinen puukotettu raahautui useita satoja metrejä ennen kuin hänet vietiin sairaalaan.
- Se jäi mieleen, koska asun aivan vieressä. Oli täysin sattumaa, etten itse ollut heidän tiellään. Kun luin tapahtumista lehdestä, ajattelin ettei tämä voi olla totta, Lahtinen kertoo.
Turussa oli tuohon aikaan vakava huumeongelma, ja tekijät olivat huumeita käyttävä porukka.
Vuonna 2017 Turussa koettiin samankaltainen sattumanvarainen puukotustapaus, kun marokkolainen Abderrahman Bouanane teki terrori-iskun Turun kauppatorilla kahdella Ikeasta ostamallaan keittiöveitsellä.
Poliisi sai tekijän kiinni muutamassa minuutissa, mutta seuraukset olivat silti karmeat. Iskussa kuoli kaksi naista ja haavoittui kuusi naista ja kaksi miestä.
Teräaseilla on Turussa, kuten myös Suomen muissa tapoissa ja murhissa, merkittävä rooli. Erityisesti viime vuosisadan alussa puukotukset olivat yleisiä Turussa. Pelkästään juhannuksena 1907 kaupungissa tapahtui kolme puukotusta.
Monilla nuorilla miehillä oli puukko aina mukana.
- Jälki oli sen mukaista. 1900-luvun alussa tapahtui valtavasti tällaisia tapauksia. Kirjaani olen valinnut vain muutamia niistä, Lahtinen kertoo.
Puukotuksia tapahtui kaduilla, juhlissa ja juominkien päätteeksi kotona. Teräase yhdistettynä alkoholin käyttöön oli riskialtis yhdistelmä, joka usein johti puukotuksiin, kun tunteet kuumenivat.
Itse pisto ei tarvinnut olla tappava. Ennen antibioottien aikaa pienetkin haavat saattoivat olla kohtalokkaita puukotetulle.
Yksi tulenarimmista paikoista oli Raunistulan esikaupunkialue. Torille oli matkaa vain kolmisen kilometriä, mutta siellä vallitsi aivan erilainen meininki verrattuna keskustan alueisiin.
Lahtisen kirja alkaa tarinalla siitä, miten Raunistulan ”kuningas” Karl Alfred Grahn puukotettiin hengiltä. Ensin miesten porukka joi muutaman pullon punssia, sitten he mittelivät voimiaan sormikoukussa ja lopulta turvauduttiin puukkoon.
Grahn, joka hävisi sormikoukussa, yritti vahingoittaa voittajaa, työmies Antti Tammista, puukolla. Puukko putosi, ja Tamminen tarttui siihen iskeäkseen kuolemaniskun Grahnia kohti. Tamminen todettiin syylliseksi, mutta häntä ei tuomittu, koska ”oma henki oli ollut vaarassa, eikä hän voinut arvata tekonsa seurauksia”.