Termobaariset pommit ovat erittäin tuhoisia aseita, jotka tuottavat voimakkaan lämpö- ja paineiskun suljetussa tilassa. Näiden ominaisuuksiensa vuoksi ne ovat erityisen tehokkaita elävää voimaa ja palavia materiaaleja vastaan. Termobaariset pommit ovat korvanneet aiemmin käytetyt liekinheittimet vastaavissa tarkoituksissa.
Niitä voidaan myös käyttää hyökkäyksissä vahvasti linnoitettuja kohteita vastaan. Edistykselliset termobaariset kranaatit voivat olla myös rakennusten ja bunkkerien seiniä läpäiseviä yhdistelmäammuksia. Tämä läpäisevä vaikutus voidaan saavuttaa liike-energian tai ontelopanoksen avulla. Useimmat asevoimat kuitenkin käyttävät erillisiä aseita reikien puhkaisemiseen.
Termobaarinen vaikutus saavutetaan yleensä aerosoliräjähteellä (Fuel Air Bomb), jossa aloitepanos levittää nopeasti palavaa aerosolia, kuten bensiiniä ja sen höyryjä ympäristöön. Sytytyspanos sytyttää ilma-aerosoliseoksen muutaman sekunnin kuluttua levityksestä. Termobaarisessa pommissa levitys ja sytytys sen sijaan tapahtuvat yhdellä panoksella, yksivaiheisesti. Nestemäinen polttoaine aerosolipommissa voidaan myös korvata kiinteällä polttoaineena toimivalla räjähdysaineella, jolla on negatiivinen happitasapaino.
Tällaisella suurella tilavuudella palavalla aineella ja ilman seoksella on suuri painevaikutus, koska räjähdys etenee aaltona ja aiheuttaa runsasta kaasunmuodostusta. Tämän vuoksi se leviää nopeasti. Seoksen syttyessä syntyy myös lämpöä, mikä vahvistaa painevaikutusta lämpölaajenemisen kautta. Tämä prosessi ei ole varsinaista räjähdystä (detonaatio), vaan hitaampi nopean palamisen muoto, humahdus (deflagraatio).
Yleensä tällaisissa pommeissa ei ole sirpalekuorta, koska se rajoittaisi painevaikutusta merkittävästi, eikä deflagraatio myöskään anna sirpaleille suurta liike-energiaa.