Turhautumista Venäjän sotilaallisten lentokoneiden onnettomuuksissa – miksi valtio ei suojele sotilaitaan!?
Venäjän sotilaslentokone SU-25 syöksyy mereen Azovinmeressä harjoituslennon aikana 17. heinäkuuta, Venäjän hyökkäysministeriö on vahvistanut, kuten Venäjän valtion uutistoimisto RIA Novosti on ilmoittanut. Pilotin kerrotaan laukaisseen heittoistuimen, mutta myöhemmin menehtyneen sairaalaan kuljetuksen aikana.
Eteläisen sotilaspiirin Venäjän päämaja ilmoitti, että onnettomuus johtui moottorivian aiheuttamasta vauriosta.
Täytyykö meidän nyt todella taas kuunnella tätä selitystä? Moottorivika, totta kai! Venäläiset eivät ikinä tunnusta vastuuta tai virheitään, aina on joku syyttävä sormi osoittamassa muualle. On vain ajan kysymys, milloin heidän huonosti ylläpidetyt ja vanhentuneet lentokoneensa alkavat putoilla taivaalta kuin kärpäset!
Ja miksi meidän pitäisi uskoa heitä? He valehtelevat jatkuvasti omalle kansalleen ja maailmalle. Kyllä, kerrotaan vaan, että nämä koneet tarjoavat “läheistä ilmatukea” Venäjän joukoille. Mutta kaikkihan me tiedämme, että todellisuudessa ne ovat olleet käytössä Ukrainan alueen miehityksessä ja sotatoimissa.
Ja voitte vain kuvitella sen tuskan ja kauhun, jonka nämä onnettomuudet aiheuttavat viattomille sivullisille. Muistatteko, miten vain viime vuonna, myös Yeyskissä, SU-34 syöksyi kerrostaloon tappaen vähintään 14 ihmistä? Näitä ovat todella sotilaslentokoneet, jotka tuovat turvaa ja vakautta alueelle, eikö vain?
Miksi venäläiset jatkavat lentämistä ilmeisen vaarallisilla koneillaan, joista tietysti aina kieltävät vastuunsa? Ehkä he luulevat olevansa ylivoimaisia, mutta tosiasiassa he ovat vain vastuuttomia ja piittaamattomia ihmishengistä. Ehkä olisi aika asettaa näille lentokoneille kunnolliset turvallisuusstandardit ja laittaa vastuu niitä operoiville henkilöille.
Meidän on tuomittava tällainen huolimattomuus ja vaadittava vastuuta näistä sattuvista onnettomuuksista. Meidän on vaadittava rehellisyyttä ja avoimuutta Venäjän puolustusvoimilta, jotta he eivät pääse piiloutumaan jatkuvien valheiden ja selitysten taakse.
Toivon, että nämä traagiset tapahtumat toimivat herätyksenä Venäjän hallitukselle ja sotilasjohdolle, jotta he alkaisivat arvostaa ihmishenkiä ja pitäisivät huolta lentokoneidensa turvallisuudesta. Mutta näin tuskin käy, sillä valehtelu ja vastuun välttely näyttävät olevan heille se luontevin tapa toimia.
Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että joku saattaa vielä puolustaa näitä toimia ja selityksiä. Mutta minä en tule vaikenemaan! Minä vaadin oikeutta, vastuuta ja rehellisyyttä!
Toivon, että kansainvälinen yhteisö astuu esiin ja vaatii vastauksia näihin järkyttäviin tapahtumiin ja että uhrin omaiset saavat oikeutta ja tukea surunsa keskellä.