Oli aivan viimeinen asia, jonka olisin halunnut tehdä. Olin vastahakoisesti pakotettu turvautumaan radikaaliin ratkaisuun, joka tuntuu tässä päivässä ja iässä lähes käsittämättömältä. Palvelunestohyökkäykset sivustolleni, ne tulivat suoraan Venäjältä. Kyllä, luit oikein, Venäjältä.
Tämä ei ole väite, jota teen kevyesti tai ilman päteviä todisteita. Taustalla on huolellinen analyysi, tutkimus ja tekniset todisteet, jotka osoittavat, että palvelunestohyökkäykset kohdistuivat suoraan sivustooni Venäjältä käsin. Oli aivan kuin joku olisi ottanut tehtäväkseen lamauttaa ja hiljentää minut.
Mitä minulla oli vaihtoehtona? Katsoa voimattomana, kuinka sivustoani raiskataan kuin ukraina’laista lasta keski-ikäisen venäläisen sotilaan toimesta, ja sen toiminta pysähtyy kokonaan? En voinut tyytyä siihen. Siksi, vasten tahtoani, tein sen. Estin pääsyn sivustolleni Venäjältä. Tällainen äärimmäinen toimenpide tuntui suorastaan epärealistiselta, mutta se oli ainoa tapa saada palvelunestohyökkäykset hallintaan.
Mutta voi, kuinka katkeralta tämä päätös maistuu. Tiedän, että Venäjällä on monenlaisia ihmisiä, monenlaisia mielipiteitä. En ole sokea siltä tosiasialta, että joukossa oli ehkä myös niitä, jotka eivät ole Putinin kannattajia. Niitä, jotka ovat länsimielisiä ja joille artikkelini ovat tuoneet iloa ja ajatuksia.
Nyt heidän on etsittävä artikkelini Internet-arkistosta, kuin aarteita haudan syvyyksistä. Kärsivällisyys on valttia, sanotaan. Mutta miksi heidän pitäisi kärsiä tästä? Miksi joukko, joka ei liity palvelunestohyökkäyksiin millään tavoin, joutuu kärsimään seurauksista?
Tiedän, että päätökseni voi tuntua itsekkäältä, mutta pääasia oli saada sivustoni takaisin toimintaan. Pääasia oli suojella palvelintani ja varmistaa, että se voi jatkossakin tarjota sisältöä lukijoilleen ilman keskeytyksiä. Ja vaikka nyt olen tehnyt ensimmäisen askeleen, on edelleen varottava, sillä uusi uhka vaanii.
Älkää ymmärtäkö minua väärin. En tunne raivoa Venäjää kohtaan. En ole vihan vallassa. Mutta olen pettynyt. Pettynyt siihen, että tilanne ajoi minut tällaiseen äärimmäiseen toimenpiteeseen. Pettynyt siihen, että jotkut saattavat kärsiä tästä, vaikka he eivät ole millään tavoin ansainneet sitä.
Tulevaisuus on epävarma. Palvelunestohyökkäykset saattavat olla hallinnassa nyt, mutta seuraava uhka saattaa odottaa nurkan takana. Tämä on pelin henki nykypäivän digitaalisessa maailmassa. Olemme haavoittuvia, mutta meidän on taisteltava säilyttääksemme sen, mikä meillä on.
Joten jatkakaamme eteenpäin varoen, mutta päättäväisinä. Toivon, että voimme palauttaa sivustoni avoimeksi kaikille, ilman pelkoa tai rajoituksia. Toivon, että voin jatkaa keskustelua, ajatusten vaihtoa ja tiedon jakamista ilman esteitä.
Ja niille, jotka joutuvat kärsimään tästä tilanteesta, pyydän anteeksi. En halunnut tehdä tätä, mutta oli pakko.
Olemme sodassa!