Harhautuksen taide sotataidossa: perinteestä Venäjän Maskirovkaan.
Menestyksekäs sota perustuu usein enemmän strategiaan kuin suoraviivaiseen voimankäyttöön. Tämä periaate on peräisin muinaisista ajoista, ja yksi sen varhaisista mestareista oli kiinalainen strategi Sun Tzu. Hänen luomansa periaatteet korostavat vastustajan mielen lamauttamista ja voittamista ilman suoraa asevoimaa.
Historiassa on lukuisia esimerkkejä harhauttamisen tehokkuudesta. Esimerkiksi Assyrian valtakunta käytti uhkauksia saadakseen pienet kaupungit maksamaan veroja. Myös modernin ajan poliittiset johtajat ovat taitavasti käyttäneet harhautusta. Kun Israelin entiseltä pääministeriltä Golda Meiriltä kysyttiin, onko heillä ydinase, hän vastasi älykkäästi: “Ei ole, mutta tarvittaessa käytämme sitä.”
Nykyisin psykologisen sodankäynnin trendi on venäläinen “maskirovka”. Se on strategista huijaamista, joka ulottuu politiikasta talouteen ja diplomatiaan. Se pyrkii luomaan näennäistä näkymättömyyttä ja yllätyksiä vastustajalle. Mitä ovelampi ja arvaamattomampi on vastustaja, sitä tehokkaampi on harhautus.
Vaikka venäläiset ovat perinteisesti olleet tunnettuja harhauttamisen mestareina, Suomessa aiheeseen liittyvä tutkimus on verraten vähäistä. Englaninkielisessä kirjallisuudessa sitä vastoin löytyy runsaasti materiaalia. Vaikka suoria oppaita harhautuksesta on harvoin, sitä pidetään lähes poikkeuksetta tärkeänä sotataidon elementtinä.
Harhautus liittyy olennaisesti yllätyksen elementtiin, joka taas tähtää nopeaan ja helppoon voittoon. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen on tullut selväksi, että massiivisia joukkoja ei voi enää täysin piilottaa teknologian kehityksen ja joukkojen koon kasvun vuoksi. Tämän takia eri maat ovat kehittäneet erilaisia harhautuskeinoja salatakseen omia liikkeitään ja aikeitaan.
Vaikka harhautus voi näyttää monimutkaiselta, sen perusperiaate on pysynyt samana vuosisatojen ajan. Harhautus on taide, joka vaatii älykkyyttä, luovuutta ja taitoa vastustajan mielen hämäämisessä. Venäjän “maskirovka” on moderni esimerkki tämän perinteen jatkumisesta, ja se paljastaa, kuinka harhautus on edelleen olennainen osa sodankäyntiä ja strategista ajattelua.