John Lennonin ikoninen kappale ”Imagine” on kuin kipinä utopistiselle haaveilulle, mutta sen ympärillä leijuva hohdokas utopia on yhtä tyhjä kuin lupaukset, joita maailma ei kykene täyttämään. Vuonna 1971 syntynyt kappale on kaunis sävellys, mutta sen sanat ovat kuin lasinen huone, joka särkyy, kun siihen koskettaa liian lujaa.
Lennonin haaveet maailmasta ilman rajoja, uskontoa tai omaisuutta ovat kuin höyhenenkevyitä ajatuksia, jotka eivät kestä todellisuuden painoa. ”Imagine” tarjoaa mielikuvituksellisen pakopaikan, mutta se on yhtä tyhjä kuin lupaus täydellisestä maailmasta. Maailma, jossa ei ole omistusoikeutta, on maailma ilman motivaatiota ja ponnistelua, ja se on tuomittu romahtamaan omaan utopiansa.
Kappaleessa kaikuva ”You may say I’m a dreamer” on enemmänkin itsepetoksen huipentuma kuin rohkea manifesti. Unelmoinnista on tullut tekosyy olla kohtaamatta todellisuutta, jossa konfliktit, erimielisyydet ja epätasa-arvo jatkuvat. ”Imagine” piiloutuu pehmeiden sanojen taakse ja unohtaa, että todellinen maailma on kaikkea muuta kuin pehmeä.
Lennonin utopia on myös sokea todellisuudelle. Maailma ilman rajoja voi kuulostaa kauniilta, mutta se ei ota huomioon monimutkaisuutta, joka liittyy kulttuurien, kielten ja perinteiden yhteensovittamiseen. ”Imagine” unohtaa, että erilaisuus voi olla voimavara, eikä sen tukahduttaminen ole ratkaisu maailmanrauhaan.
Kappaleen kaunis melodia on kuin hunaja, mutta sen alla piilee hapanta makua. ”Imagine” kätkee sisäänsä harhakuvan, joka vaikuttaa pintapuolisesti ihanteelliselta mutta paljastaa syvemmän totuuden: maailma ilman ristiriitoja on unelma, joka ei koskaan toteudu.
Tämä ei ole hyökkäys kappaletta tai taiteilijaa vastaan, vaan pikemminkin kriittinen tarkastelu niistä utopioista, jotka voivat vaikuttaa houkuttelevilta, mutta eivät kestä järjen ja todellisuuden testiä. ”Imagine” kutsuu meitä unelmoimaan, mutta sen unelmat ovat heikkoja, sillä ne eivät ole vahvistettuja todellisuuden perustuksilla.
Lopulta ”Imagine” jättää meidät kysymään, onko unelmoiminen todella vastaus vai pelkkä pakeneminen. Onko mahdollista luoda parempi maailma, vai onko se vain tyhjä lupaus, joka haihtuu ilmaan kuin savu?
Ehkäpä meidän tulisi unohtaa hetkeksi utopiat ja keskittyä rakentamaan parempaa maailmaa tässä ja nyt, konkreettisilla teoilla, eikä vain mielikuvituksen siivin.