Poliittinen lakko: vaikuttamisen keino työläisten käytössä.
Tänään Suomessa koetaan poliittinen lakko, joka on työntekijöiden yhteinen päätös poistua työpaikoiltaan tai olla tekemättä työtään. Lakko on perinteinen tapa vaikuttaa ja ilmaista tyytymättömyyttä työolojen tai palkkauksen suhteen. Usein lakon tavoitteena on painostaa työnantajaa neuvottelemaan paremmista työehdoista. Mikäli lakko kohdistuu poliittisiin päättäjiin, sitä kutsutaan poliittiseksi lakoksi. Suomessa lakko-oikeus on perustuslain ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti tunnustettu työntekijän perusoikeus.
Ammattiliitot käyttävät lakkoa ja sen uhkaa aseina palkkaneuvotteluissa. Lakkoja järjestetään myös ilman ammattiliittojen tukea, erityisesti maissa, joissa ammattiyhdistystoiminta on heikkoa. Toisinaan työntekijät voivat mennä lakkoon myös tukemaan toisen alan työtaistelua tai painostaakseen valtiota.
Lakko-oikeus ja ammatillinen järjestäytyminen ovat työntekijöiden perusoikeuksia, ja ne on tunnustettu useimmissa perustuslaeissa. Kansainvälisen työjärjestön julistuksessa yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeus tunnustetaan yhtenä työelämän perusperiaatteista.
Historiallisesti lakkojen juuret juontavat Egyptiin noin vuoteen 1100 eaa. Lakot laillistettiin useimmissa länsimaissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, kun työntekijöiden oikeudet kasvoivat.
Pohjoismaissa hyvinvointipalvelujen kasvu 1960-luvulta lähtien vaikutti työvoiman rakenteeseen. Teollisuustyöntekijöiden määrä kasvoi 1970-luvulle saakka, kääntyen sitten lievään laskuun 1980-luvulla. Suomessa toimihenkilöiden määrä ylitti teollisuustyöntekijöiden määrän vuonna 1982.
Lakkojen luonne muuttui 1980-luvulla, kun ammattiliitot, erityisesti teollisuustyöntekijät, kykenivät huolehtimaan aineellisista eduistaan tehokkaasti. Toimihenkilöt jäivät osattomiksi tulopolitiikan hyödyistä, ja tämä johti osaltaan lakkokeskustelun muutokseen. Lakosta tuli yhteiskuntaan vaikuttavaa vallankäyttöä, ei pelkästään työpaikkojen sisäistä tulonjakotaistelua.
Vuonna 1983 sairaanhoitajien lakko johti terveydenhoitojärjestelmän lähelle romahdusta, mutta se päättyi lakkolaisten voittoon ja palkkakehitys nousuun. Myös muiden ammattiryhmien, kuten lääkärien, lakoista tuli keskustelunaiheita.
Lakot ovat edelleen osa työväen liikkeen perintöä, ja niitä käytetään vaikuttamisen välineenä työntekijöiden oikeuksien puolesta. Lakkojen rooli yhteiskunnallisena ilmiönä jatkaa kehittymistään ajan ja yhteiskunnan muutosten mukana.