“Totuuden julkituominen ei aina ole helppoa, mutta se voi olla hauskaa!”
Miksi kana ylitti tien? Koska halusi päästä paremmille laidunmaille. Miksi puolet kanoista jäi toiselle puolelle tietä? Koska ne eivät uskaltaneet ylittää todellisuutta. Kyllä, se oli vitsi, mutta totuuden myöntäminen voi olla vaikeaa monille meistä.
Kukapa ei olisi joskus pelännyt kertoa jotakin totuutta, vaikka se polttelevasti soi päässä ja pyysi päästä ulos kuin kananmuna päästäisiin irti munakennoon. Voi sitä tuskan hikeä ja silmien välttelyä, kun ympäriltä kuuluu vain huolestuneita kyselyjä: “Onko kaikki hyvin, mikä sinua vaivaa?”
Ja sitten se yksi sankari, joka uskaltaa sanoa sen ääneen. Koko huone hiljenee ja kaikkien katseet kääntyvät kohti kuin elokuvan jännitys hetkenä, kun sankari paljastaa totuuden. Ja sitten sitä totuutta aletaan käsitellä ja käydä läpi jokaisen lauseen ja sanan kanssa kuin se olisi arkeologinen aarre.
Mutta eikö totuus olisikin paljon hauskempaa, jos sitä ei pelkäisi? Mitä jos tilanne olisi kuin stand up -komiikassa, jossa sankari astuu lavalle ja aloittaa: “Kirjoitin artikkelin suomeksi vitsikkäästi. Tai ainakin yritin vitsiä!” Eikä kukaan enää ihmettelisi, vaan olisi valmis nauramaan yhdessä.
Ja kiitos komedian, voimme myös oppia, että totuus ei aina ole niin vakavaa. Voimme yrittää löytää pilkettä silmäkulmassa myös niissä vaikeissa tilanteissa, kun totuuden paljastaminen saa olon tuntumaan kuin olisi kompastunut banaaninkuoreen ja selvinnyt silti ehjin nahoin.
Joten ehkä se, miksi kanakin todella ylitti tien, oli löytää mahdollisuus uusiin seikkailuihin ja nauraa naama norsun takapuolella evä sivustakatsojille. Siispä uskaltautukaamme kertomaan totuus ja nauramaan sille yhdessä, sillä kuten sanotaan, nauru pidentää ikäämme ja lisää hyvää mieltä. Ja haluattehan tekin elää mahdollisimman kauan ja hymyillä, eikö niin? Niin, ei pidä valehdella.