kun raskaan sateen ropina alkoi kohista. Yleensä tällainen aiheutti vain vähän hämmennystä, mutta tällä kertaa jotain oli erilaista. Sade alkoi yltyä yhä voimakkaammin ja pian jengi huomasi, että se ei ollutkaan tavallista sadetta.
Huoli alkoi hiipiä jengin mieliin. Oli täysin epätavallista, että sade tulisi näin voimakkaana keskellä kesää. Pian he huomasivat, että sade alkoi muuttua jääksi, ja jäätikylmät pisarat rapisivat heidän käsivarsillaan ja kasvoillaan.
Kaikki juoksivat suojaan ja huusivat keskenään, mutta kukaan ei ymmärtänyt, mitä tapahtui. Yhtäkkiä kuului valtava jylinä ja kaikki ympärillä alkoi tuntua epätodelliselta. Henrykin oli mennyt piiloon, mutta uskaltautui vilkaisemaan ulos suojaansa.
Hän näki jotain uskomatonta. Kokonainen jääseinämä oli noussut maasta ja alkoi kasvaa yhä korkeammalle. Se kurotti jo puoli metriä Henryn päätä ylemmäs. Kylmä hiki nousi hänen otsalleen ja hän tiesi, että tilanne oli vakava.
Jengi oli kokoontunut yhteen miettimään, mitä tehdä. He huomasivat, että jäätikön kasvu oli pysähtynyt ja se oli muodostanut ympärilleen suuren iglun. He ymmärsivät, että he olivat jääneet ansaan.
Igloon syntyi nopeasti kireä tunnelma. Kaikki yrittivät löytää ratkaisua tilanteeseen, mutta mikään ei vaikuttanut toimivan. Aikaa kului ja jääseinämä alkoi yhä enemmän ja enemmän hajota sisäpuolelta.
Lopulta he kuulivat äänen iglun ulkopuolelta. Se kuulosti ihmiseltä ja tarkemmin kuunneltuna se kuulosti tutulta. Ääni kuului Henryn ystävältä Carlosilta. Hän kertoi, että tämä oli kaikki ollut vain suuri vitsi ja jääseinämä oli rakennettu pelkästä lumesta ja jäistä.
Tämä selitys herätti helpotuksen ja naurun sekaisia tunteita jengissä. He ymmärsivät, että olivat olleet höynäytettyjä ja että Carlos oli onnistunut juonessaan täydellisesti.
Seuraavana päivänä kaikki jengiläiset kokoontuivat yhteen ja nauroivat yhdessä tapahtuneelle. He päättivät, että tämän jälkeen jokainen varmistaisi paremmin, että vastaavia tilanteita ei enää syntyisi.
Lopulta jengi oppi nauramaan tapahtuneelle ja heidän yhteytensä vahvistuivat entisestään. He ymmärsivät, että välillä on hyvä olla valppaana ja varautua yllättäviin tilanteisiin, mutta samalla myös nauraa hauskalle vitsille, oli se sitten kuinka jännittävä tahansa.