Kissojen seikkailu mystisessä metsässä alkoi eräänä aurinkoisena päivänä, kun kolme uteliasta kissaa, Pörrö, Sini ja Kalle, päättivät lähteä tutkimaan lähellä sijaitsevaa metsää. He olivat kuulleet kylän vanhemmilta kissoilta, että metsässä kerrotaan tapahtuvan outoja ja mystisiä asioita.
Kolmikko lähti matkaan innosta puhkuen ja pian he olivatkin jo metsän siimeksessä. Siellä he näkivät mahtavan valkoisen puun, joka kohosi korkealle puiden latvojen yläpuolelle. He päättivät lähteä tutkimaan sitä lähemmin ja pian he huomasivat, että puun kyljessä oli vailla oleva vanha puinen ovi.
“Ohhoh, tämähän on kuin satuista!” huudahti Kalle innostuneena.
“Minä olen kuullut, että tuon oven takana on mystinen maailma, jossa asuu taikurikissa, joka pystyy muuttamaan kenen tahansa kissan toivomuksen todeksi”, selitti Pörrö.
Siniä ajatus taikurikissasta jännitti, mutta hän halusi silti rohkaista itsensä ja päätti astua ovesta sisään. Oven takana heitä odotti kirkas ja värikäs maailma, jossa kaikki oli täynnä taikoja ja ihmeitä.
He lähtivät kulkemaan eteenpäin ja pian he näkivät taikurikissan, joka vaikutti hyvin viisaalta ja salaperäiseltä. Kissa kertoi heille, että he voivat toivoa mitä tahansa, mutta heidän täytyy olla varovaisia, sillä jokaisella toivomuksella on myös vastaväite.
Pörrö toivoi ensimmäisenä, että hän saisi loputtomasti maitoa. Taikurikissa taivutti taikasauvansa ja maitoa alkoi tulvia hänen jalkoihinsa. Pörrö oli iloinen, mutta pian hän huomasi, että hänestä oli tullut lihava ja kömpelö eikä enää pystynyt hyppäämään korkeille oksille, kuten aiemmin.
Kalle toivoi seuraavaksi, että hän saisi lentää korkealle ilmaan, kuten linnut. Hänen halunsa toteutui, mutta samalla hän menetti kykynsä kävellä maassa. Sini toivoi, että hänestä tulisi nopea juoksija ja hänestä tuli juuri sitä, mutta hän alkoi myös puhua hyvin nopeasti ja hänen ystävänsä eivät enää ymmärtäneet hänen puheitaan.
Kissojen täytyi toivoa lopuksi, että kaikki palaisi ennalleen. Taikurikissa hymyili heille ja kertoi, että heidän seikkailunsa oli opettanut heille tärkeän läksyn, että kaikki hyvä tulee harkiten ja että heidän täytyy arvostaa sitä, mitä heillä jo on.
He kiittivät taikurikissaa ja palasivat takaisin kotiin. He kertoivat kylän vanhemmille kissoille seikkailustaan ja lupasivat, etteivät koskaan enää turhaan toivo mitään ja arvostavat sitä, mitä heillä jo on.
Metsästä palatessaan he huomasivat, että valkoinen puu oli muuttunut kauniiksi ja värikkääksi tieksi, joka vei heidät kotiin. He tiesivät, että tämä oli heidän matkansa loppu, mutta seikkailu mystisessä metsässä ja taikurikissan opetukset jäisivät heidän muistoonsa ikuisiksi ajoiksi.