Tarina alkaa aavikon rauhallisessa kylässä, jossa asui nuori mies nimeltä Ali. Hän oli rohkea ja taitava metsästäjä, joka tunsi aavikon ja sen vaarat kuin omat taskunsa. Eräänä päivänä Ali sai kuulla, että hänen rakastettunsa, prinsessa Leyla, oli joutunut pahojen taikurien vangiksi. Taikurit olivat siepanneet prinsessan ja vieneet hänet syvälle aavikon syrjäisiin osiin. Ali tiesi, että hänen oli lähdettävä pelastamaan prinsessa ja palautettava rauha kylään.
Ali keräsi ystävänsä ja lähti matkalle aavikon halki kohti taikurien linnaketta. Matka oli pitkä ja vaarallinen, mutta Ali ja hänen ystävänsä olivat rohkeita ja taitavia selviytyjiä. He kohtasivat monia esteitä matkallaan, kuten myrskyt ja hiekkamyrskyt, mutta he päättivät jatkaa eteenpäin. Heidän uskolliset kamelinsa kantoivat heitä halki aavikon ja auttoivat heitä selviytymään vaikeista olosuhteista.
Viimein Ali ja hänen ystävänsä saapuivat taikurien linnakkeelle. Heidän oli keksittävä juoni päästäkseen sisään ja vapauttaakseen prinsessan. Ali käytti taitojaan ja keksi nerokkaan suunnitelman, jonka avulla he pääsisivät sisään linnakkeeseen. He onnistuivat myös voittamaan taikurit ja löysivät prinsessan linnakkeen uumenista.
Prinsessa Leyla oli innoissaan ja kiitollinen, kun hän näki Alin ja hänen ystävänsä. He lähtivät matkaamaan takaisin kylään, mutta heidän matkansa ei ollut vielä loppu. Heidän täytyi vielä selviytyä viidakon vaaroista ja taikurien pahoista juonista. Ali ja hänen ystävänsä eivät antaneet periksi, vaan taistelivat loppuun asti rohkeasti ja vihdoin he pääsivät takaisin kotiin kylään.
Kaikki kyläläiset olivat iloisia ja helpottuneita nähdessään prinsessan ja Alin palaavan turvallisesti. Prinsessan isä, kuningas, oli niin kiitollinen Alille, että hän tarjosi hänelle mahdollisuuden tulla prinsessan puolisoksi ja tulevaksi kuninkaaksi. Ali ja Leyla lupasivat rakastaa ja kunnioittaa toisiaan aina.
Tämä oli tarina Dohan seikkailuista, joka kertoi rohkeudesta, ystävyydestä ja uskollisuudesta. Ali ja hänen ystävänsä osoittivat, että mikään ei ole mahdotonta, kun rohkeus ja usko omiin kykyihin ovat läsnä. Heidän tarinansa muistutti myös, että rakkaus ja ystävyys voittavat aina pimeyden ja pahuuden. Ja Dohan kylässä eli sen jälkeen rauhallinen ja onnellinen elämä, kun kaikki asukkaat tiesivät, että heillä oli sankareita, jotka pitivät heidät turvassa ja valoisassa.
Loppu.