Mies ja nainen olivat olleet nuoruudenrakkaita, jotka tapasivat koulun penkillä. He rakastuivat toisiinsa ensi silmäyksellä ja heidän välilleen syttyi kipinä, joka vain kasvoi ajan myötä. Heitä yhdisti syvä yhteys ja he kokivat olevansa kuin kaksi palapelin palasta, jotka sopivat täydellisesti yhteen.
He tekivät suunnitelmia tulevaisuudestaan yhdessä ja haaveilivat elämänmittaisesta rakkaudesta ja onnesta. Heitä ympäröi lämmin ja vahva rakkaus, joka sai heidät tuntemaan olevansa särkyvän kauniita ja täydellisiä.
Mutta eräänä päivänä heidän maailmansa mureni. Nainen sai kuulla vakavasta sairaudestaan ja lääkäreiden synkistä ennusteista. Hän tiesi, että hänen elämänsä saattaisi olla lyhyempi kuin mitä hän oli koskaan kuvitellut. Samalla hetkellä hän myös ymmärsi, että hänen täytyisi tehdä vaikeita päätöksiä rakkaansa ja tulevaisuutensa suhteen.
Heidän rakkautensa koetteliin rajusti. Mies ei halunnut menettää naistaan, mutta samalla hän ei voinut sietää ajatusta hänen kärsimyksestään ja mahdollisesta menetyksestään. Nainen puolestaan ei halunnut viedä mieheltään mahdollisuutta luoda perhe ja jakaa elämänsä jokainen hetki yhdessä.
He itkivät yhdessä ja puhuivat loputtomasti, mutta he eivät löytäneet ratkaisua tilanteeseensa. Lopulta nainen teki raskaan päätöksen luopumisesta ja päästi miehensä irti rakastamastaan, jotta tämä voisi jatkaa elämäänsä ja löytää onnen uudelleen.
Vuodet kuluivat ja mies purki suruaan työnteon ja muiden askareiden kautta. Hän yritti unohtaa menneisyytensä ja keskittyä vain tulevaisuuteen. Mutta joka päivä hän ajatteli naistaan ja sitä syvää rakkautta, jota he olivat kokeneet. Hän ei koskaan voinut täysin unohtaa heitä yhdessä viettämiään hetkiä ja sitä erityistä yhteyttä, joka heillä oli ollut.
Sitten eräänä päivänä mies sai yllättävän puhelun. Nainen oli saanut ihmeellisen parannuksen ja hänet oli julistettu terveeksi. He tapasivat ja kaikki tunteet, jotka he olivat tukahduttaneet vuosien aikana, tulvivat esiin. He itkivät, nauroivat ja puhuivat kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Heidän rakkautensa ei ollut haipunut. Se oli vain odottanut oikeaa hetkeä palata takaisin. He päättivät, että heidän oli annettava toisilleen vielä yksi mahdollisuus ja yhteen paluun jälkeen heidän onnensa oli täydellinen.
Tämä tarina kertoo rakkaudesta, joka selvisi kaikista koettelemuksista ja luopumisesta, joka oli välttämätön sen vuoksi. Se osoittaa, että rakkaus on kaikkein voimakkain voima, joka voittaa kaikki esteet ja kestää kaikkein vaikeimmatkin hetket. Se saa meidät uskomaan ihmeisiin ja muistuttaa meitä siitä, että mikään ei ole mahdotonta, kun rakastamme toisiamme syvästi.
Lopuksi mies ja nainen tiesivät, että heidän rakkautensa oli sitä vahvempi, kun se oli joutunut koetukselle. He vannoivat rakastavansa ja arvostavansa toisiaan kaikkina päivinä, hyvinä ja huonoina, kunnes kuolema erottaisi heidät lopullisesti.