Jussin metsässä oli isoja puita ja kivikkoinen maasto, mikä teki siitä hänen suosikkipaikkansa. Sen lisäksi, että hän oli jo oppinut tuntemaan kaikki metsän polut kuin omat taskunsa, hän tiesi myös mistä löytyy parhaat mustikat ja puolukat. Mutta tänään hän ei ollut tullut etsimään marjoja. Hän halusi löytää metsän salaisen linnan, josta hän oli kuullut tarinoita vanhoilta naapureiltaan.
Kiinnostuneena ja innokkaana Jussi kulki joutuisasti pitkin polkua, kunnes hän saapui tuttuun paikkaan jossa oli iso kivikasa. Yleensä Jussi juoksi kivistä ohi mennessään, mutta tällä kertaa hän päätti pysähtyä ja tutkia paremmin. Yhtäkkiä hän huomasi pienen reiän kivikasan alareunassa.
”Tämän täytyy olla metsän salaisen linnan ovi”, Jussi ajatteli innokkaana ja repi riemusta hypähtäen kiven päältä. Hän ryömi reiästä sisään ja päätyi pimeään salaperäiseen tunneliin.
Jännityksellä ja hieman pelokkaana Jussi ajatteli, että hänen seikkailunsa oli vasta alussa. Hän alkoi tutkimaan tunnelia ja huomasi sen jatkuvan syvään metsään. Tunneli oli pimeä, mutta pienet auringonsäteet valaisivat sitä läpi harvakseltaan. Jussi kulki eteenpäin kunnes päätyi isoon aukkoon, josta löytyi pieni metsäkylä.
Kylässä oli kauniita puumajoja, joista kuului iloista naurua ja laulua. Jussi oli hämmästynyt ja utelias. Hän suuntasi kohti lähintä puumajaa ja kurkisti sisälle. Huone oli täynnä erilaisia koristeita ja mielenkiintoista tavaraa. Täällä asui ilmeisesti joku, ja Jussi ei voinut odottaa päästäkseen näkemään kuka.
”Kuka siellä?” kuului kaunis naishenki puumajan uumenista.
”Minä olen Jussi ja olen tulossa metsään”, vastasi poika.
Nainen astui varovaisesti ulos ja tervehti Jussia hymyillen. Hän oli kylän kuningatar ja kertoi, että tämä oli metsän salainen linna, josta ei moni ole saanut tietää. Jussi oli innoissaan ja kysyi, jos hän voisi jäädä linnan vieraaksi ja tutkia kylää. Kuningatar myöntyi iloisesti ja opasti Jussin koko kylän läpi. Jussi tutki jokaisen kodin, tapasi jännittäviä hahmoja ja kuuli mielenkiintoisia tarinoita.
Kun päivä alkoi kääntyä iltaan, Jussi oli jo väsynyt mutta onnellinen. Hän oli löytänyt metsän salaisen linnan ja viettänyt päivän metsäkylässä. Kuningatar ja Jussi söivät yhdessä päivällistä ja Jussi sai linnan asukkaiden suosikit – marjapirtelön ja sudenkorennon siipipitsan.
Kun tuli aika lähteä, Jussi kiitti kuningatarta kokemuksesta ja palasi pimeää tunnelia takaisin. Hän ryömi ulos ja löysi itsensä tutusta metsästä. Aurinko oli jo painunut mailleen ja Jussi kiiruhti kotiinpäin, ennen kuin hämärä laskeutui.
Seikkailu metsän salaisessa linnassa jäi Jussin mieleen pitkäksi aikaa. Hän oli oppinut, että kaikki metsän tarinat eivät olekaan pelottavia, ja että metsän salaisuuksia voi olla kaikilla. Jussi aloitti uuden harrastuksen – hän halusi löytää ja tutkia kaikki metsän salaiset paikat ja kenties jakaa ne muiden lasten kanssa.
Vaikka päivä metsässä oli ollut uuvuttava, Jussi oli onnellinen siitä, että oli päättänyt lähteä seikkailulle. Hän tiesi, että hänellä oli vielä paljon löydettävää ja kokemusta metsäkylästä. Jussi oli valmis uusiin seikkailuihin ja tiesi, että metsä ei koskaan petä häntä.