Ensinnäkin, Venäjä on kuin häpyruoska jatkuvasti takamuksessamme. Aina kun yritämme tehdä mitään kansainvälisiä sopimuksia tai päätöksiä, on meidän pakko tuijottaa pelokkaana naapurimme suuntaan ja miettiä, mitä he siitä ajattelevat. Vaikka kyseessä olisi ihan normaali ja järkevä päätös, on meidän varottava ettemme loukkaa Venäjän arkoja tunteita ja saa heitä ärhäkäksi.
Ja voi sitä pahaa mieltä, kun Venäjän hallinto päättää taas kerran tehdä jotain älytöntä ja provosoivaa! Ukrainan miehitys, Krimin liittäminen, Syyrian pommitukset, Putinin jatkuva valtaan pyrkiminen – lista on loputon. Kuinka paljon meidän täytyy sietää naapurimme hullutuksia ja uhkailua?
Eikä siinä vielä kaikki – Venäjä myös näkee meidät vain pikkuruisena ja vaarattomana rajanaapurina, jota voidaan kiusata ja kohdella halveksuvasti. Me olemme vain pikkuveli, jota Venäjä voi heitellä kuin nukkea ja halutessaan polkea jalkoihinsa.
Entäs Venäjän välikädet ja vaikutus Suomen sisäpolitiikassa? Jokainen meistä tietää, että kieroilla keinoilla ja agenttien avulla pyritään vaikuttamaan meidän päätöksentekoon ja median kautta levitetään Venäjän propagandaa. Kyllähän se aina vituttaa, kun huomaa että naapurimme yrittää tulla tänne ja pilaamaan meidän omat asiamme.
Ja mitkö olivatkaan ne viimeisimmät pakotteet ja vastapakotteet? Oikea kuvaus niille olisi naurettavia ja lapsellisia temppuja. Venäjä kuin pieni kiukkuinen lapsi, joka ei saa haluamaansa lelua ja heittää sitten hiekkaa silmiin.
Ei siis ihme, että suomalaisten suhde Venäjään on lähes yksinomaan negatiivinen. Vaikka meillä olisi todella paljon hyödyllistä yhteistyötä ja yhteisiä intressejä naapurimme kanssa, ei niitä uskalleta enää edes ääneen sanoa. Aina pelätään Venäjän reaktiota ja mietitään, miten välttää heidän vihaansa. Olisi niin paljon helpompaa, jos Venäjä lopettaisi tuon kaiken jatkuvan ärhentelyn ja uhkailun ja alkaisi käyttäytyä kuin normaali naapurimaa.
Loppujen lopuksi, Suomi ja Venäjä ovat kuin vihan ja rakkauden välillä, ja se on piinaava ja tuhoisa suhde. Olisihan se hienoa, jos naapurimme ymmärtäisi, että emme ole uhka heille, vaan haluaisimme vain elää rauhassa ja omilla ehdoillamme. Mutta ei – Venäjä on ja pysyy inhottavana ja tuskastuttavana naapurina, jonka kanssa meidän on tehtävä parhaamme selvitäksemme.