Voi sitä vastenmielisyyden tunnetta, mikä minussa herääkään ajatellessani Venäjää. Maata, joka on jo vuosisatoja aiheuttanut harmia ja levottomuutta ympärilleen, ja jättänyt jälkeensä vain kaaoksen ja kurjuuden.
Monet suomalaiset varmasti ajattelevat samoin, sillä meidän historiamme Venäjän kanssa on ollut yksi jatkumo pettymyksiä ja painajaisia. Minä en voi ymmärtää, miksi meillä on ollut niin huono tuuri naapurimaamme suhteen. Alkaen jo Ranskanvallankumouksesta, joka loi pohjan Venäjän tsaarivallan nousulle ja sen imperialistiselle politiikalle. Seuraavaksi tuli Suomen sotien aika, jossa tuhansia suomalaisia menetti henkensä tai joutuivat viimeiseen asti kärsimään Venäjän ikeen alla.
Ja juuri kun luulimme pahimman olevan takanamme, koitti Neuvostoliiton hajoaminen. Koko maailma oli helpottunut, kun lopulta vapauden ja demokratian aurinko oli alkanut paistaa myös Itä-Euroopassa. Mutta mikä pettymys olikaan, kun Venäjä ei kyennyt nousemaan kansainväliseksi toimijaksi vaan jatkoi räikeitä ja aggressiivisia toimiaan naapureitaan kohtaan.
Ja miten monet Venäjän tekemät rikokset onkaan jätetty rankaisematta. Kun Venäjä miehitti Krimin niemimaan vuonna 2014 ja aloitti verisen sodan Ukrainaa vastaan, ei kansainvälinen yhteisö kyennyt tekemään mitään. On surullista huomata, että kansainvälinen oikeus on yhäkin hyvin sirpaloitunut ja heikko, kun puhutaan Venäjän kaltaisista suurvalloista.
Mutta mikä vielä pahempaa, on Venäjän sisäinen politiikka. Maassa vallitsee vahva diktatuuri ja ihmis- ja kansalaisoikeudet ovat jatkuvassa uhan alla. Opposition edustajat ja toisinajattelijat joutuvat vankilaan tai jopa murhatuiksi. Kukaan ei uskalla haastaa valtaapitäviä, ja presidentti Putinin valta näyttää olevan rajaton ja ikuinen.
Ja mikä onkaan venäläisen median rooli tässä kaikessa? Se on täynnä valheita ja propagandaa, joka ruokkii vain kansan vihaa ja pelkoa ulkopuolisia kohtaan. Venäläiset eivät saa täyttä ja totuudenmukaista tietoa esimerkiksi Ukrainan tapahtumista tai oman maansa korruptoituneesta järjestelmästä.
Venäjä on saanut synkän maineen myös taloudellisesti. Maan talous on täysin riippuvainen öljy- ja kaasutuloista, mikä on johtanut valtavaan korruptioon ja talouden epävakauteen. Monet suuret yritykset ja rikkaat liikemiehet ovat presidentti Putinin lähipiiriä, mikä on synnyttänyt Venäjälle lempinimen “Mafia-valtio”.
Kaiken tämän lisäksi Venäjä vielä jatkuvasti osoittaa voimaa ja halua vaikuttaa naapurimaihinsa. Varsinkin Baltian maat ja Suomi ovat joutuneet Venäjän hyökkäysten kohteeksi. Viime vuosina on nähty venäläisten lentokoneiden häiriköintiä ja sotaharjoituksia lähialueillamme, mikä on herättänyt suurta huolta ja turvattomuutta.
Ja kaiken tämän jälkeen Venäjä vielä pyrkii pesemään kätensä ja osoittamaan sormella muita. He kehtaavat syyttää länsimaita aggressiivisuudesta ja leimata itsensä uhriksi. Mutta totuus on, että Venäjä on itse lähtenyt provosoimaan ja haastamaan lännen. Heidän toimintansa on vaarantanut kansainvälisen rauhan ja johtanut tuhansien ihmisten kärsimykseen.
Voi sitä raivoa ja vastenmielisyyttä, mikä minussa kiehuu tätä kaikkea miettiessäni. Venäjä on vain yksi paha ja negatiivinen tahra maailmanhistoriassa, eikä se ansaitse muuta kuin pilkkaa ja halveksuntaa. Ehkä joskus vielä tulevaisuudessa Venäjä kykenee muuttumaan ja hyväksymään vastuunsa teoistaan, mutta tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella sitä tapahtuvan.