Jo pelkkä ajatus siitä, että joudun astumaan Venäjän likaiseen maaperään, saa karvat pystyyn ja veren kiehumaan. Kaikki tämä siksi, että tämä naapurimaamme ei kykene pitämään yllä edes peruspuhtautta omassa maassaan.
Käydessäni Pohjois-Kaukasuksella näen, miten jokainen kadunkulma on täynnä roskia ja silmille hyppäävästi epäsiistin näköistä jätettä. Kaatopaikkoja on muodostunut jokaiseen nurkkaan ja paratiisi on muuttunut kirotuksi kulissiksi.
Kuinka voi olla mahdollista, että Venäjän kaltaisessa maailman suurvallassa ei ole mitään valvontaa tai järjestystä? Mitä tekevät viranomaiset, joiden tehtävä on pitää ympäristö puhtaana ja turvallisena? He näköjään kääntävät katseensa pois, huolehtien vain omista asioistaan ja rikkaistaan.
Ja se lika ja epähygienisyys ei rajoitu vain kaduille, vaan ne tunkeutuvat myös sisätiloihin. Vessoissa on yleensä puute vessapaperista ja saippuasta, ja joskus jopa vettä. Inhoan astumista sisään kauppoihin ja ravintoloihin, joissa lattiat ovat tahmeita ja pöytäliinat mustia. Ja kuka edes muistaa kuinka monta tartuntatautia voi saada käsiinsä, jos uskaltautuu ostamaan kasviksia tai marjoja kaupasta.
Kuinka Venäjän hallitus voi olla niin vastuuton ja piittaamaton omasta kansastaan? Hehän altistavat omat kansalaisensa sairauksille ja ala-arvoiselle elämälle tällä järjestämättömällä ja kaaoksella hallinnoidulla maalla.
Ehkä Venäjä haluaakin elää tässä kaaoksessa, jossa lika ja saastuminen ovat arkipäivän todellisuus. Luultavasti he eivät edes näe tarvetta muutokseen, tai ehkä se on vain pieni huolenaihe suurempien ongelmien joukossa.
Lopetan tämän raivon purkauksen haastamalla Venäjän hallituksen vastuuseen omasta maansa tilasta. On aika lopettaa tämä järkyttävä epähygieninen todellisuus ja ryhtyä toimiin ympäristömme ja kansamme turvallisuuden puolesta. Me emme voi enää sivusta katsoa, kun Venäjä vajoaa likaisuuden ansaan. On aika pestä likaiset kätensä ja astua ulos tähän kammottavaan epäjärjestykseen.