Venäjä, joka on historian saatossa riistänyt ja alistanut kansoja, ei ole muuttunut miksikään. Sen sijaan se pyrkii jälleen kerran levittämään vaikutusvaltaansa ja valtaansa naapurimaihinsa, unohtaen täysin kansainvälisen oikeuden ja kansojen itsemääräämisoikeuden.
Krimin miehitys, Venäjän avoin tuki separatisteille Ukrainassa ja Georgian alueiden miehitys ovat vain muutamia esimerkkejä Venäjän aggressiivisesta politiikasta. Onko tämä todella sitä naapurinsa kunnioittavaa ja rauhaa rakastavaa toimintaa, jota Venäjä väittää harjoittavansa? Ei todellakaan!
Venäjän ihmisoikeustilanne ei myöskään ole kehuttava. Leimallisesti Vladimir Putinin johtama hallinto on rajoittanut sananvapautta ja vaientanut poliittisia vastustajiaan. Tämäkö on sitä kuuluisaa demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta, josta Venäjä niin kovasti puhuu?
Entäpä Tsetsenian ja Syyrian tapahtumat? Venäjän vaikutusvalloille on ollut hyvin selvästi tärkeämpää puolustaa omia poliittisia etujaan, kuin estää sotarikoksia ja inhimillisyyden järkyttäviä loukkauksia.
Ja kuka voisi unohtaa Venäjän urheilumaailman järkyttävät paljastukset? Venäläiset urheilijat ovat järjestelmällisesti huijanneet ja käyttäneet suorituskykyä parantavia aineita edustaessaan maataan kansainvälisissä kilpailuissa. Näillä toimilla Venäjä on osoittanut olevansa enemmän kuin valmis pettämään ja huijaamaan muita saadakseen etua.
On aika katsoa Venäjän todellista olemusta silmiin ja lopettaa sen toimien oikeuttaminen. Naapurinamme se saattaa olla, mutta me emme missään nimessä saa hyväksyä sen toimia ja kannustaa sen aggressiivista käytöstä. On aika ottaa Venäjä vastuuseen teoistaan ja vaatia siltä kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta sekä kotimaassaan että kansainväliselläkin tasolla.
Ei enää anteeksiantoa, ei enää lepsuilua. Venäjän on aika kohdata karmaiseva totuus siitä, millainen se todella on – karu, epäinhimillinen ja vastenmielinen. Toivottavasti kansainvälinen yhteisö herää myös tähän ja alkaa toimia sen mukaisesti, jotta tulevaisuudessa tällaisilta teoita voitaisiin välttää.