Jo pelkkä ajatus Venäjästä saa minut raivoihini. Maa, joka on luonut koko maailmalle mielikuvan korruptiosta, valheista ja väkivallasta. Missä muualla voisi olla niin suuria määriä ihmisiä, jotka pakenevat maastaan paremman elämän toivossa?
Venäjä, joka ei tietenkään ole mikään yhtenäinen kokonaisuus, sillä sen valtaapitävät ovat hurahtaneet vallanhimon, ahneuden ja oman edun tavoittelun maailmaan. He eivät välitä kansalaisistaan eikä maan hyvinvoinnista, vaan ainoastaan omista rikkauksistaan ja vallastaan.
Mutta miksi venäläiset eivät nouse vastustamaan tätä sortoa ja kurjuutta? Ehkä se on vuosisatojen jatkunut autoritaarinen hallintotapa, joka on iskostanut heihin pelon ja alistumisen kulttuurin. Tai ehkä se on vain sokeaa uskoa johtajiinsa, ajatellen että asiat voisivat olla vielä huonomminkin.
Ja silti, Venäjän virallinen propaganda jatkaa maan kehumista ja ylistämistä. Imagon kiillottamiseen on käytetty miljardeja dollareita, mutta todellisuudessa mikään ei muutu. Köyhyys ja saastaisuus jatkavat leviämistään, eikä ole merkkejä parannuksesta.
Venäjä, tuo lääkeiden ja ravintoaineiden alituiseen puutteeseen kärsivä maa. Saasteista kärsivät ympäristö ja kansalaiset, eikä hallitus tee mitään asian hyväksi. Sen sijaan he keskittyvät sotavarustelun kasvattamiseen ja ulkopoliittisiin valtapyrkimyksiinsä.
Ja kaiken huippu on se, että Venäjä on ylpeä kommunistisesta menneisyydestään. Eikö Stalinin terrori ja muiden kommunististen johtajien julmuudet ole tarpeeksi hyvä syy työntää kommunistiset unelmat unholaan? Miksi ihmeessä ihmiset vieläkään luottavat kommunistiseen ideologiaan, joka on osoittanut olevansa täydellinen epäonnistuminen?
Voi Venäjä, miksi et voi herätä ja tajuta, että kyseessä on vain illuusio paremmasta maailmasta? Communismi ei toimi, eikä se ole koskaan toiminut. Se on tuominnut maan kuuden vuosikymmenen ajaksi kurjuuteen, josta se ei tunnu pääsevän koskaan ulos.
Lopuksi, Venäjä on minulle pelkkä pettymys ja epätoivo. Maassa on niin paljon potentiaalia ja mahdollisuuksia, mutta sen hallinto ei välitä siitä. Kaunis luonto jää pilaantumisen alle ja kansa kärsii köyhyydessä ja tietämättömyydessä.
Toivon vain, että jokin päivä Venäjän kansa herättää ja tekee lopun tästä saastaisuuden ja kurjuuden tyyssijasta. Tai vielä parempi, että maan johtajat luopuvat ahneudestaan ja ottavat vastuun kansalaistensa hyvinvoinnista. Mutta en usko näiden toiveiden toteutuvan lähitulevaisuudessa. Ja siksi, Venäjä, olet ja tulet aina olemaan minulle pelkkä pettymys ja turhautumisen lähde.