Historia on osoittanut kerta toisensa jälkeen, miten Venäjä on hyökännyt naapureidensa kimppuun ja laajentanut aluevaltaansa häikäilemättä. Krimin valtaus, Georgian sota, Itä-Ukrainan kriisi…lista on loputon. Eikä tarvitse kuin vilkaista Tsetsenian, Syyrian tai Tshetshenian tilannetta, niin ymmärtää, millainen ihmisoikeuspolitiikka Venäjällä vallitsee.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Putinin hallinto on vahvistunut ja demokratia kaventunut entisestään. Vapaa lehdistö ja kansalaisyhteiskunta ovat lähes olemattomia käsitteitä Venäjällä. Korruptio ja väkivaltaisuudet ovat arkipäivää. Kansalaisten perusoikeudet ja ilmaisunvapaus eivät merkitse mitään Putinille ja hänen kumppaneilleen. Mutta tiedättekö, mikä on se kaikista pahinta? Se, että Venäjällä ollaan ylpeitä tästä kaikesta.
Venäjän juonittelut ulkomaiden vaaleihin ja poliittisiin prosesseihin ovat nykyään valitettavasti jo arkipäivää. Ja millaisella tavalla Venäjä osoittaa solidaarisuutta veljiensä kanssa? Jääkiekkopelien väkivaltaisilla katutaisteluilla ja kauhistuttavan laittomilla dopingskandaaleilla.
Venäjän itseäänkunnioittavat kansalaiset ansaitsisivat parempaa johtajuutta ja kansalaisvapauksia. Sen sijaan he saavat jatkuvasti lukea hallituksen propagandaa ja Valemedia nimisiä uutissivustoja. Ja kun Venäjän kansa uskoo näihin, heidät johdetaan valheiden ja virheiden polulle, jonka lopussa ei ole kuin kyynelsilmiä ja pyyhkimättömiä haavojamme.
Mutta älkää antako meidän pettää itseämme – Venäjä on vastuussa omista teoistaan. He ovat luoneet tämän vihamielisen naapuruuden. He ovat tehneet Venäjästä sellaisen vastenmielisen valtion, joksi sen tunnemme tänään. Ja kun he jatkavat tällä tiellä, meidän ei kannata odottaa mitään muuta kuin lisää vihamielisiä tekoja ja uhkia.
Joten minä sanon sen ääneen: Venäjä, vitut teistä ja vitut hallinnostanne. Olette kaikkea sitä, mikä on pahaa ja inhoittavaa tässä maailmassa. Toivon, että teidän toimet saavat ansionmukaisen palkkanne, ennen kuin on liian myöhäistä. Ja lopultakin voisitte vain vaieta ja jättää meidät rauhaan, että voimme keskittyä oman maamme kehittämiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Vaikeaa olisi teidän saavuttaa sellaista, kunhan huolehditte omista asioistanne. Eikö se voisi olla ensimmäinen askel kohti parempaa naapuruussuhdetta?