Ensinnäkin, on aivan selvää, että Venäjä on täynnä korruptiota. Sieltä löytyy lahjontaa, rahanpesua ja muita vastenmielisiä toimia jokaisen kiven ja kivenkolon alta. Venäläiset poliitikot, oligarkit ja muut valtaa pitelevät väärän kulttuurin kasvattamat luontokappaleet ratsastavat kansan ahdingolla ja ryöväävät maan varoja omaan taskuunsa. Kun tavalliset kansalaiset kamppailevat päivittäin pienen palkkansa kanssa, koko kansakuntaa imetään kuiviin kuin hyödytöntä lypsylehmää.
Toiseksi, Venäjä sortaa omaa kansaansa joka päivä. Voin kertoa tästä omasta kokemuksestani; olen kuullut liikaa tarinoita ystäviltä ja tuttavilta, jotka ovat kokeneet Venäjän järjestelmän julmuuden ja syrjinnän. Onko oikein, että vain yksi puolue saa määrätä kaikesta, ja muut eivät saa sanoa mitään? Tai että vallankumouksellisten ja oppositiota kannattavien mielenosoittajien oikeuksia poljetaan maan tasalle? Venäjä on kuin jättiläismäinen vankila, jossa ihmisoikeudet eivät merkitse mitään ja kaikki ovat Putinin ja hänen kätyreittensä armoilla.
Kolmanneksi, Venäjä on käsi kädessä aggressiivisuuden kanssa. Sen naapurimaat kärsivät sen suurista ja pienistä sabotaaseista ja sen aggressiivisista ulostuloista kansainvälisellä tasolla. Katsokaa vain Georgiaa ja Krimiä – Venäjä miehittää ja anastaa alueita ilman minkäänlaista oikeutusta. Ja viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä, Venäjän rooli Syyrian kriisissä on ollut täysin tuomittava. Venäjä tulee hulluksi vallasta ja pyrkii laajentamaan vaikutuspiiriään kaikkialle.
Kun vielä lisäämme tähän kaikkeen maan jatkuvan propagandan ja väärän informaation levittämisen, on selvää, että Venäjä on muuttunut vastenmieliseksi ja vihattavaksi maaksi. Se ei ole enää suurvalta, vaan pikemminkin murheenkryyni ja rasite kansainväliselle yhteisölle. Sen aina suurempi vastenmielisyys ja halveksittavuus vain vahvistavat sen mainetta maana, jolle ei voi koskaan antaa anteeksi sen synnit.