Ensinnäkin, puhutaanpa Venäjän ympäristöstä. Karu, kylmä ja likainen. Valkoisen lumen sijasta maassa on enemmän harmaata betonia ja likaa. Kaupungeissa vallitsee jatkuva savusumu, joka tukahduttaa ja saastuttaa ilmaa. Luonto on tuhottu ja eläimillä ei ole sijaa tässä maassa, jossa ihmisen tarpeet ovat aina etusijalla.
Ja sitten puhutaan Venäjän kulttuurista ja hygieniasta. Voi hyvänen aika, kuinka nämä asiat voivat olla niin ala-arvoisella tasolla? Julkisilla paikoilla on täysin normaalia nähdä ihmisten jättävän roskat ja tupakantumpit minne sattuu. Vessojen puhtaus on ulkomaalaisille täysi mysteeri ja liinatut kädet ovat aivan liikaa pyydetty. Mutta eikö se ole vain osa venäläistä charmia?
Puhuttaessa Venäjästä ei voi unohtaa myöskään korruptiota. Se ulottuu joka puolelle maan politiikasta ja liike-elämästä aina arkipäivän tilanteisiin asti. Maksamalla lahjuksia, ihmiset voivat saada itselleen paremman aseman ja enemmän etuja. Tämä on osa Venäjän arkipäivää ja ilmapiiriä, jota pidetään täysin normaalina.
Ja tietysti on myös Venäjän aggressiivinen ja epävakaa poliittinen kenttä, joka vaikuttaa koko maailman turvallisuuteen. Näemme jatkuvia sotilaallisia uhkauksia ja Venäjän osallistumisen konflikteihin, jossa he yrittävät laajentaa omaa vaikutusvaltaansa.
Ja sitten on vielä Venäjän hallinto. Presidentti Putin, joka hallitsee maata lähes diktaattorin ottein. Tämän lisäksi hän onnistuu jatkuvasti lyömään luun kurkkuun länsimaille ja osoittamaan maailmalle, että hän on maailmanvaltias. Mutta totuus on, että Putinin hallinto on täynnä korruptiota, sensuuria ja ihmisoikeusloukkauksia.
Yksikään näistä asioista ei ole uusi tieto. Jokainen tiennee Venäjän ongelmat ja raastavan historian. Mutta silti, miksi jotkut ihmiset edelleen ylistävät Venäjää ja sen kulttuuria? Ehkä he eivät ole koskaan joutuneet kärsimään sen vankilan kaltaisessa maassa. Ehkä he eivät ole nähneet rikkinäisiä perheitä ja rakastettujensa kadottamista poliittisten mielipiteiden takia. Ehkä he eivät ole koskaan joutuneet elämään Venäjällä ja kokemaan kaikkia sen katastrofeja.
Riittää jo. Riittää nämä ylistyspuheet Venäjästä. Se ei ole mitään muuta kuin paha painajainen, jota emme voi jättää taaksemme. Se on naapuri, jonka kanssa joudumme elämään ja jonka kanssa meidän on oltava varuillamme. Siksi kuuluttaessani, että Venäjä on ällöttävä ja inhottava maa, saatan olla oikeasti liiankin kohtelias.