Valitettavasti nämä ominaisuudet jatkuvat edelleen nykypäivänä. Venäjän hallinnon harjoittama propaganda ja sensuuri ovat vertaansa vailla. Kansalaisoikeuksia ja sananvapautta poljetaan armottomasti ja oppositio vaiennetaan väkivaltaisesti. Venäjä onkin usein ensimmäisten joukossa, kun puhutaan ihmisoikeusloukkauksista ja demokratian vastaisesta toiminnasta.
Mutta se ei ole vielä kaikki. Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on myös aiheuttanut suurta huolta ja jopa konflikteja naapurimaiden kanssa. Ukrainan ja Georgian miehitykset sekä Syyrian sota ovat vain muutamia esimerkkejä Venäjän toiminnasta, joka loukkaa muiden valtioiden itsemääräämisoikeutta ja rikkoo kansainvälistä lakia.
Ja mitä tapahtui demokratian lupauksille? Kun Vladimir Putin nousi valtaan vuonna 1999, moni uskoi hänen tuovan Venäjälle kaivatun muutoksen. Mutta mitä tapahtui? Putinista tuli itsevaltainen johtaja, joka onnistui muuttamaan perustuslakia niin, että hän voi pysyä vallassa jopa vuoteen 2036 asti. Ja kenen hyväksi tämä kaikki tehdään? Ei ainakaan Venäjän kansan.
Ja lopuksi vielä se ikuisuuskysymys: Krimin miehitys. Venäjä ei vain miehittänyt ja liittänyt itselleen Krimin niemimaata vuonna 2014, vaan se myös ilmeisesti valehteli kansalleen ja koko maailmalle tekosyitä tälle miehitykselle. Tässä ei olisi mitään uutta, mutta se, että Venäjän kansa nieli tämän kaiken kritiikittä ja seurasi johtajaansa kuin lammaslauma, on suorastaan käsittämätöntä.
Kaiken tämän jälkeen kenelläkään ei pitäisi olla epäilystäkään siitä, että Venäjä on vastenmielinen valtio. Sen hallinto, politiikka ja toiminta ovat vaarallisia ja suoranaisesti vahingollisia paitsi Venäjän kansalle, myös maailmalle. Ei siis ihme, että moni tuntee purevaa vihaa Venäjää kohtaan. Toivottavasti jonain päivänä sieltäkin löytyy todellisia demokraattisia arvoja ja kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan. Mutta sitä odotellessa, älkäämme unohtako, millainen mörkö Venäjä on ja pysykäämme valppaina sen suhteen.