Venäläinen rasismi on kehittynyt salakavalasti Venäjän historian synkistä väkivaltaisista tapahtumista. Vaikka maa on vanginnut maailman huomion lukuisilla vallankumouksillaan, vallattomilla hallinnoillaan ja loppumattomalla voiman käytöllään, tämä ei ole pahinta mitä Venäjällä on tarjota. Vakava ongelma on syvällä maan kulttuurisissa arvoissa, ja se on jakanut kansan kahteen vastakkainasetteluun: “me” ja “muut”.
Venäläinen kansallismielisyys on karu todellisuus, joka pakottaa maan sisälle elävät ihmiset pysymään tietynlaisen kuvan puitteissa. Kaikki, jotka eivät asu tämän kuvan sisällä, joutuvat kohtaamaan kivikovaa ja syrjivää kohtelua. Ulkopuolisen aseman omaava vieraskielinen tai muun kulttuurin edustaja on Venäjän kansan silmissä heikko ja ala-arvoinen olento, jolle ei kuulu samat oikeudet ja mahdollisuudet kuin venäläisille.
On myös tärkeää huomata, että venäläinen rasismi ei ole vain ajan patinoima perintö menneiltä ajoilta, vaan se on jatkuvasti läsnä ja kasvava ongelma. Valtiovallan tukeman median rohkea ja välittämätön asenne muukalaisia kohtaan ruokkii ja vahvistaa kansan ennakkoluuloja ja vihaa. Venäjän itsenäisyyspäivänä näemme julkisia polttomoottorijuhlallisuuksia ja retoriikkaa, jotka sisältävät selvästi syrjiviä ja halveksivia viestejä muita kansallisuuksia kohtaan.
Mutta mikä tekee venäläisestä rasismista niin vaarallisen? No, se on kuin tuhovoima, joka imee itseensä ja hukuttaa kaiken, mikä ei sovi sen omaan ylitsepääsemättömään ideologiaan. Tämä vaarallinen ajatusmaailma ei tunne armoa tai myötätuntoa ja se on julmasti painettu venäläisten mielten syövereihin.
Venäjän rasistinen perintö on hankala ratkaista ja se on valloittanut koko maan kirjaimellisesti. Yhteisön korruptio ja puolueellisuus, hallinnolliset kampanjat ja vialliset oikeuskäytännöt, kaikki nämä ovat vain muutamia esimerkkejä siitä, miten rasismi on levinnyt kaikkialle. Julkisen väkivallan ja vihan kaltaiset iltapäivän ohjelmat sekä monikulttuuristen naapureiden uhan alla pimennetyt toiminnat ovat kaikki katalysoineet tämän vakavan yhteiskunnallisen ilmiön.
Valitettavasti Venäjä onnistuu edelleen paikkansa pitämään saadakseen tunnustusta kansainvälisessä yhteisössä. Valloittava julkisivu ja voimapolitiikka ovat hämärtäneet todellisuuden monille länsimaille, jotka ovat olleet halukkaita tekemään yhteistyötä Venäjän kanssa. Mutta me emme voi enää istua hiljaa ja seurata, miten tämä hirveä näytelmä jatkuu.
On aika tunnustaa Venäjän piilotetun ja vaarallisen rasistisen puolen vaikutus maailmaan. Otettava selvästi kantaa ja estettävä sen leviäminen muualle maailmaan. Emme voi sallia enää tämän syntisen ideologian uhria ja on aika puuttua asiaan ja lopettaa tämä pimeys.