Kävellessäni Venäjän katukuvassa en voi olla huomaamatta sen katuja peittävää roskien ja rojujen läjää. Kylmän sodan jälkeen ajateltiin, että Venäjä avautuu ja kehittyy, mutta näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan maassa vallitsee edelleen lähes keskiaikainen meininki, jossa jätteet ja saasteet saavat kukoistaa. Kaatopaikat ovat lähes jokaisen nurkan takana ja roskaaminen on maan tapa.
Röyhkeys on myös Venäjän kansallisominaisuus ja sitä näkee joka puolella. Kaduilla ja liikenteessä on yleistä töniä ja tönäistä muita ihmisiä. Autoilijat ajavat kuin mielipuolet ja jalankulkijat jäävät jalkoihin. Välinpitämättömyys toisia kohtaan on venäläiselle arkipäivää.
Mutta ei Venäjä ole vain likainen ja röyhkeä fyysisesti, vaan myös henkisesti. Maan hallinto käyttää valtaa ja vaikuttaa kansalaisten elämään rautaisella otteella. Sananvapautta ei tunneta ja oppositiota vainotaan armottomasti. Tuhannet poliittiset vangit istuvat maassa vankiloissa pelkästään siksi, että uskaltavat kyseenalaistaa ja kritisoida Putinin hallintoa.
Entäpä se Venäjän propagandakoneisto, joka pyörittää valtion kontrolloimia tiedotusvälineitä ja levittää valheet ja virallisen totuuden maailmalle. Kuinka moni tietää, mitä todella Venäjällä tapahtuu? Valeuutiset ja sensuuri peittävät alleen totuuden ja harhauttavat kansaa.
Venäjä on myös suurvalta, joka haluaa näyttää maailmalle voimansa ja vaikutusvaltansa. Se on sekaantunut lukuisiin konflikteihin ja vallannut laittomasti alueita naapurimailtaan. Krimin miehitys vuonna 2014 oli vain yksi esimerkki suurvaltafantasiasta. Mutta mitä välittää Venäjän hallinto kansainvälisestä oikeudesta tai kansainvälisestä yhteisöstä? Venäjä haluaa olla maailman keskipiste ja näyttää kaikille, keitä he ovat.
On aika ottaa silmät auki ja nähdä Venäjä sellaisena kuin se todella on: likainen ja röyhkeä maa, jolla on valtava halu ja tarve hallita muita. Tässä on todellinen kuva Venäjästä, eikä se ole kaunis. Meidän on lakattava valehtelemasta itseltämme ja tiedostettava, että pimeä ja häijy Venäjä on todellisuutta.