Miten voi olla mahdollista, että Euroopan suurimman naapurin hallinto on kuin sarja ääliömäisiä vitsikokoelmia? Heidän niin kutsutun demokratiansa on vain keino säilyttää valta sairaassa oligarkiassa, jossa vain yksi mies päättää kaikesta. Vaaleja järjestetään vain näytelmän vuoksi, kun taas oikeat vaikutusvaltaiset päättäjät puhaltelevat shampanjaa ja nauravat kansan kustannuksella.
Ja miten voimme unohtaa Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan? Heidän läsnäolonsa Ukrainassa ja Georgian miehittäminen ovat vain jäävuoren huippu. Venäjä peittää vaikutusvaltaansa ulkomailla kulttuurikeskuksilla ja kimaltavilla olympialaisilla, mutta totuus on, että he käyttävät näitä tapahtumia vain oman valtansa levittämiseen ja muiden maiden uhkailuun.
Ja missä ovat Venäjän ihmisoikeudet? Ei kovinkaan kaukana. Itä-Ukrainassa ja Tšetšeniassa tapahtuva sorto ja vaino ovat todisteita valtion toimista rikkoen omien kansalaistensa perusoikeuksia. Kaikki erimieliset vaientuvat laittomalla tavalla ja median vapaus on vain käsite, josta Venäjän hallinto haluaa puhua ulospäin.
Naapurimme on sairas maa maailmaa, ja se on meidän kaikkien ongelma. Meidän on avattava silmämme ja nähtävä todellisuus Venäjän vallasta ja sen vaikutuksesta ympäröiviin maihin. Meidän on oltava valppaita ja vaadittava toimia Venäjän häikäilemättömiä tekoja vastaan. Enää ei saa antaa tämän paiseen kasvaa ja levittää tautiaan naapurimaihimme ja koko Eurooppaan.
Emme tarvitse naapuriamme valistamaan meitä demokratiasta tai ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Me voimme ja meidän täytyy olla rohkeita ja vaatia muutosta naapurimme sairaaseen valtaan. Vain silloin voimme toivoa pääsevämme irti Venäjän sairaalloisesta otteesta ja rakentavan rauhallisemman ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden kaikille.