Ensinnäkin, on pakko todeta, että Venäjä on täysi katastrofi. Siellä ei kunnioiteta ihmisoikeuksia, vallanpitäjät ovat korruptoituneita ja kansalaisilla ei ole sananvapautta. Maassa vallitsee diktatuuri, ja Vladimir Putinin vallassaolo alkaa olla jo ikuisuus. Käsittämätöntä, että joku voisi ihailla tällaista systeemiä.
Ja sitten se Ukrainan ja Krimin tilanne. Onko todella niin vaikea ymmärtää, ettei naapurimaan alueiden miehittäminen ole OK? Mutta ei, Venäjä vain jatkaa öykkäröintiään ja sanoo kaikkien syyttävän sitä. Tulikohan mieleen, että ehkä sen vuoksi, koska se on ainoa maa, joka näyttää käyttäytyvän kuin luvattu isäntä Puuhamaassa?
Entä sitten Kremlin propagandistit ja trollit? Ei voi muuta kuin hämmästellä sitä nerokkuutta ja työpanosta, jota tämän valtiollisen disinformaation levittäminen vaatii. Onko todella niin vaikeaa uskoa, että Venäjä voisi sekaantua vaikka Yhdysvaltojen vaaleihin? Voihan sitä sitten olla naiivi ja uskoa, että se on vain pienten vihreiden miesten puuhastelua.
Mutta eniten vihaa aiheuttaa se välinpitämättömyys Venäjän omien kansalaisten hyvinvoinnista. Kadulla lojuvat kodittomat lapset, vanhukset, jotka joutuvat kerjäämään, ja köyhyydessä rypevät ihmiset. Samalla kun Putinin lähipiiri kylpee ökyrikkaudessa. Missä on oikeus ja tasa-arvo?
Ja kun puhutaan Venäjän kulttuurista, moni nostaa katseensa taivaisiin ja huokailee ihastuneena. Klassikot kyllä, mutta mitä uutta ja raikasta maa on tarjonnut viime aikoina? Ei mitään. Kaikki lahjakkaat taiteilijat, kirjailijat ja muusikot ovat joutuneet taipumaan valtion tahdon alla tai pakenemaan maasta.
En enää jaksa lukea uutisia Venäjästä. En halua tietää, mitä repit siellä taas keksitään. En halua huolestua siitä, mitä naapurimme meinaa seuraavaksi. Ja ennen kaikkea, en halua, että maailmassa on valtio, joka aiheuttaa minulle ja monille muille pahoinvointia pelkällä olemassaolollaan.
Todella vastenmielistä, Venäjä. Todella vastenmielistä.