Ensinnäkin, Venäjän historia on täynnä verenvuodatusta ja diktatuuria. Olemme joutuneet kärsimään sen sortavan vallan alla jo vuosisatojen ajan. Venäläiset keisarit, kommunistit ja nyt Putinin hallinto ovat pitäneet meitä pienenä veljeskansanaan alistettuna ja riistettynä. Vihollisuus onkin perittyä luontoamme. Olemme oppineet olemaan varuillamme ja suojautumaan Venäjän uhilta.
Mutta mikä varsinaisesti vaikuttaa meihin nykyään? Venäjän aggressiivinen ja uhkaava politiikka on yksi tekijä, joka aiheuttaa suuttumusta ja pelkoa. Se ei kaihda keinoja pyrkiessään laajentumaan ja säilyttämään vaikutusvaltaansa. Ukrainan miehitys, Georgian sodat ja Krymin valtaus ovat vain muutamia esimerkkejä Venäjän tahdosta alistaa naapurinsa ja laajentaa omaa aluevaltaansa. Tällainen toiminta on täysin kestämätöntä ja häikäilemätöntä ja herättää perustellusti vihaa.
Mutta ei pelkästään ulkopoliittiset teot, vaan myös Venäjän sisäinen kehitys huolettaa meitä. Journalistien ja ihmisoikeusaktivistien vainoaminen sekä oppositiopoliitikkojen ja vähemmistöjen syrjintä on läsnä jokapäiväisessä elämässä Venäjällä. Tässäkin asiassa Venäjä osoittaa piittaamattomuutta ja kyynisyyttä. Demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole siellä arvostettuja käsitteitä. Tämäkin luo vastenmielisyyttä meitä kohtaan.
Mutta ongelmat ulottuvat myös talouselämään asti. Venäjän talous on rakentunut pitkälti energiavarojen varaan ja sen korruptoitunut hallintomalli on saanut aikaan vakavia kriisejä ja talouden epävakautta. Olemmekin joutuneet kärsimään Venäjän talouden kriiseistä ja kauppapoliittisista kiistoista. Luottamus Venäjään talouskumppanina on rapautunut ja suomalaiset yritykset ovat joutuneet takaiskujen kohteeksi.
Mutta miksi emme sitten voi vain päästä yli menneistä ja luoda uutta yhteistyötä ja ystävyyttä Venäjän kanssa? Valitettavasti se ei vaikuta olevan mahdollista nykyisellä hallinnolla ja sen vaikutuspiirissä olevilla venäläisillä. Venäläisistä on tullut aggressiivisia, lainsuojattomia ja koulutuksen puutteessa olevia olioita, jotka ovat alttiita propagandan ja demagogian vaikutukselle. He eivät pyri ymmärtämään meitä eivätkä näe meitä tasa-arvoisina kumppaneina. Tästä syystä kommunikointi venäläisten kanssa on hankalaa ja se luo vain lisää vastenmielisyyttä.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että Venäjän vastenmielisyys on aiheutunut sekä historiallisista syistä että nykypäivän poliittisista teoista ja tapahtumista. En usko, että ilman vakavaa muutosta Venäjällä, meillä on mahdollisuutta löytää yhteistä säveltä ja ylläpitää hyviä suhteita naapurimaahamme. On aika näyttää kylmää olkapäätä Venäjälle ja olla yhtenäisiä sekä puolustaa etujamme. Emme tarvitse tyrannimaisen ja arvaamattoman naapurin satuttamista ja hallitsemista. Mitä enemmän eristämme ja vastustamme Venäjää, sitä parempaa tulevaisuutta me rakennamme omille lapsillemme.