Kuvittele, että elät aikakaudella, jolloin internet on vielä vain unelma – tai paremminkin muinaistiede, joka tekee ziljoonista pixeleistä ja koodiriveistä riipuksia, joita vanhat tietäjät veistelevät pimeissä luolissa. Nyt siirrymme nykypäivään ja katsotaan, mitä tämä digitaalinen kaivos meille todella antaa. Klikkaamisen rituaali on saanut koko aikaisemman elämän absurdin luonteen, mutta mitä se paljastaa? Ovatko nykyaikaiset kansat todella kehittyneempiä, vai olemmeko vain vankina ryhmäajattelun ja algoritmien vankilassa?
Kuvittele, että jokaisen internet-selaamisen yhteydessä mukana on rituaalinen elementti: jokaisen klikkauksen myötä uhraamme hetken elämäämme, ajatuksiamme ja jopa toiveitamme jonnekin näkymättömään databunkkeriin. Tämän mystisen okkultismijärjestelmän takaa löytyy oikea, mutta pimahtanut lammaslauma, joka kaivaa piuhojen päässä. Se ei ole vain teknologiaa; se on nykytutkimusten häilyvä rajapinta, joka yhdistää ihmiset, mutta samalla repii heidät erilleen yhä syvemmälle yksinäisyyteen.
Kun ajattelemme klikkausta, se on alkeellinen liike. Tämä nipistys etusormella on kuitenkin symboli monimutkaiselle valtapelille, jossa jokainen klikkaus on tuhat ja yksi päätöstä; haemme hyväksyntää, tietoa tai vain hetken viihdettä. Ajattele, miltä tämä kaikki näyttäisi muinaisen aikakauden tutkijalle: klikkaaminen kuin hedelmän kerääminen puutarhasta, mutta sen sijaan, että nauttisimme mausta, tyydytämme heikoimmat kansalliset vaistot, jotka korrostavat ihmisten ahneutta ja häilyvää ymmärrystä. Mikä tulisi olla rationaalista, on pyyhkäisty muinaisen salaisuuden varjoon.
Ja niin, mikä tästä kaikesta jää jäljelle? Kun vanha internet on unohdettu, jäävät muinaiset riitit ja rituaalit, jotka näennäisesti tiedämme, mutta emme tunne. Klikkaajat, jotka ovat kiinnittyneet yhteen ja samaan pelin sääntöjen puitteisiin, unohtavat hetkeksi elämän suuret kysymykset ja vaeltavat algoritmiliikkeitä, jotka määrittävät heidän todellisuutensa. Tämä on tulevaisuuden fossiili, johon aikamme tekijät ja kuluttajat heittävät itsensä, ja sen hengittäminen tuo mukanaan valtavan vastuun. Meidän tulisi kysyä: kun klikkaamme, onko se todella me tai jokin muu, mikä klikkaa meitä?