Kun astumme arjen vilinään, on helppo unohtaa, kuinka syvälle juurtuneet sosiaaliset käytännöt ja ilmiöt oikein ovat. Meitä ympäröivät modernit teknologiat ja ilmiöt ovat muovanneet elämäämme tavoilla, joita emme aina kyseenalaista. Ajatellaanpa esimerkiksi älypuhelimia, näitä kaikkien aikojen muinaisia rituaaleja, joissa digitaalinen maailmamme avautuu sormiemme välityksellä.
Kuinka paljon me todella tiedämme tästä nykyaikaisesta fetišistä? Jos tarkastellaan älypuhelinta vain teknologisena päätteenä, jäämme vaille ymmärrystä sen kulttuurisista ja psykologisista vaikutuksista. Älypuhelin on enemmän kuin pelkkä kommunikaatioväline; se on moderni amuletti, joka suojelee meitä yksinäisyydeltä ja vapauttaa meidät kiireen ja stressin kahleista. Se on portti toiseen todellisuuteen, jonne suuntaamme aina, kun kaipaus yhteyteen ylittää fyysisen maailman rajat.
Muinaisessa ajassa ihmiset kantoivat mukanaan erilaisia esineitä, jotka olivat täynnä merkityksiä ja rituaaleja. Olipa kyseessä onnenkalut, loitsut tai erityiset koristeet, kunkin esineen takana piili syvällinen symboliikka. Nykyään älypuhelin on samaan aikaan sekä onnenlahja että kirous. Sen syövereissä piilee sekä ilo että epätoivo, yhteys ja eristyneisyys. Eikö tämä ole eräänlainen aikamatka muinaisiin rituaaleihin, joissa esineen merkitys ylitti sen fyysisen muodon?
Kun käytämme älypuhelinta, osallistumme ikään kuin muinaiseen tanssiin, jossa jokainen viesti, jokainen tykkäys ja jokainen jakaminen on osa kollektiivista seremoniaa. Vain harva meistä pysähtyy miettimään, mitä tämä jatkuva vuorovaikutus tarkoittaa. Ovatko älypuhelimet todella vain teknologiaa, vai ovatko ne myös yhteiskuntamme heijastajia ja identiteettimme rakennuspalikoita?
Voimmeko siis nähdä itsellemme muinaisten rituaalien fossiileina? Mikäli nykypäivän ihminen on älypuhelimensa kautta yhteydessä toisiin, vain eristyneinä, voimme kysyä: mihin suuntaan tämä kehitys vie meitä? Kun suhteemme älypuhelimiin syvenee, muistutamme yhä enemmän niitä aikoja, jolloin esineet sisälsivät voimaa. Onko siis mahdollista, että tulevaisuuden historioitsijat tulevat pitämään älypuhelimiamme ei vain teknologisina saavutuksina, vaan myös kulttuurisina artefakteina, jotka paljastavat aikamme ihmismielen kummallisuudet ja yhteiskunnan paradoksit?
Siten tämä arkinen esine on enemmän kuin mitä silmämme näkevät. Se on kaivattu yhteys, mutta myös eristyneisyyden symboli. Se on fossiili nykyajan rituaaleista, joiden merkitys tulee olemaan ikuinen, vaikka muoto ja sisältö saattavatkin muuttua. Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta me voimme olla varmoja siitä, että älypuhelimemme tulevat olemaan osa tarinaamme ja identiteettiämme, niin kauan kuin meissä asuu kaipuu yhteyteen.